Skotlanti elvyttää metsiään: Alkuperäisistä mäntymetsistä on jäljellä vain prosentti, puuntuotanto nojaa vieraslajiin

Luontaisessa metsässä on monia kerroksia ja paljon lahopuuta. Lehtimetsissä ravinteiden kierto on nopeaa. Kuva: Terhi Pape-Mustonen

Skotlanti aikoo kasvattaa metsiensä määrää huomattavasti. Tällä hetkellä ne peittävät 18,5 prosenttia maan pinta-alasta. Metsästrategian tavoite vuodelle 2032 on 21 prosenttia.

Skotlannissa on enemmän metsiä kuin muualla Britanniassa. EU:n 38 prosentin keskiarvosta se jää kuitenkin kauas.

Alkuperäisiä mäntymetsiä on Skotlannissa jäljellä vain yksi prosentti. Metsiä yritetään elvyttää esimerkiksi 23 miljoonan punnan eli 26 miljoonan euron The Cairngorms -hankkeessa. Tarkoitus on palauttaa 600 neliökilometrin metsäalue täysin luonnontilaan.

Kaikki suuret pedot puuttuvat, eikä peurakannan kasvua rajoita luontaisesti mikään.

Britannian maasto on totuttu näkemään avoimena, mutta ennen ihmisen tuloa saarivaltio peittyi tuuheisiin, kosteisiin ja monikerroksisiin metsiin.

Jäämassojen vetäytyessä jääkauden lopuksi alueen valtasivat ensin pohjoiset puulajit, mutta ilmaston leudontuessa koivut ja pajut vaihtuivat pähkinäpensaaseen, mäntyyn ja tammeen.

Roomalaisten miehittäessä Skotlannin vuonna 82 jo puolet metsistä oli hakattu. Metsä­katoa vauhdittivat rakennus- ja polttopuun tarve, mutta toisaalta ne myös ylläpitivät metsiä.

Kun kiinnostus kotimaista puuta kohtaan väheni 1800-luvulla, kato paheni entisestään.

Metsiä oli vuonna 1900 vain viisi prosenttia pinta-alasta. …

Etualalla piikkihernettä, taustalla näkyy riveihin istutettuja sitkankuusia. Kuva: Terhi Pape-Mustonen

Erityisen merkittäviä muutoksia Skotlannin maankäyttöön tehtiin vuonna 1745, jolloin nautavaltaisesta karjataloudesta siirryttiin lammasvaltaiseen.

Lampaat ovat ketteriä ja kaikkiruokaisia ja estävät puuntaimien itämisen nautoja tehokkaammin. Lypsyn puuttuessa niiden laidunnusalueet ovat maitokarjaa laajemmat, samoin vaikutus ekosysteemiin.

1800-luvun lopulla ”puuviljelmät” laajenivat ja luonnonmetsää hävitettiin. Alueelle kehittyi suuria metsästystiloja, jotka johtivat peurojen suosimiseen ja kantojen kasvuun.

Metsästys on helpompaa avoimessa maastossa, joten sen harrastajat vastustavat yleisesti metsityshankkeita. …

Viime vuosisadalla Skotlantia alettiin metsittää määrätietoisesti. 2000-luvun alkaessa osuus pinta-alasta oli saatu nostettua jo 17 prosenttiin.

Maailmansotien jälkeinen puupula ratkaistiin istuttamalla erityisesti sitkankuusta, joka on peräisin Pohjois-Amerikasta.

Kuusella istutetut metsät ovat hyvin tiheitä, pimeitä ja vaikeakulkuisia. Vaikka Skotlannissa kulkevalla on periaatteessa samanlaisia jokamiehen­oikeuksia kuin Suomessa, metsiin pääsy on usein mahdotonta niitä ympäröivän piikkilanka-aidan vuoksi.

Alkuperäiset mäntymetsät ovat valoisia ja avoimia ja lehtipuumetsät monikerroksisia ja reheviä. Ne tarjoavat ravintoa ja suojaa monille lajeille, jotka eivät pysty elämään sitkankuusimetsissä.…

Alppiruusu on Skotlannissa aggressiivinen vieraslaji. Kuva: Terhi Pape-Mustonen

Luonnon tasapaino on metsien katoamisen vuoksi järkkynyt pahoin. Kaikki suuret pedot puuttuvat, eikä peurakannan kasvua rajoita luontaisesti mikään.

Esimerkiksi kalastavilla karhuilla oli Skotlannissa tärkeä rooli ravinteiden siirtäjinä vesiekosysteemeistä maaekosysteemeihin, mutta kierto katkesi tuhat vuotta sitten karhujen kuollessa sukupuuttoon.

Metsät pidättävät ravinteita paremmin kuin laitumet, joten maaperä on köyhtynyt. Ylitehokas, vieraslajeihin perustuva metsätalous tarjoaa hyvin vähän lahopuuta sitä tarvitseville lajeille.

Yksi suurimmista metsiin kohdistuvista ongelmista on peurojen, lampaiden ja muun karjan ylilaidunnus. Herkkua ovat erityisesti haapa, piikki­paatsama, pihlaja ja kataja. Niistä riippuvaiset lajit taantuvat kasvien hävitessä.

Piikkiherne ja vieraslaji alppi­ruusu sen sijaan valtaavat alaa. Puutarhoista levinneen alppiruusun poistaminen luonnosta on osoittautunut erittäin vaikeaksi.…

FAKTA:

Sukupuuttoon kuolleita lajeja Skotlannissa ovat ilves, susi, karhu, majava, alkuhärkä ja saksanhirvi.

Oravakanta on taantunut vaarallisesti harmaaoravan vallatessa alaa. Näätien määrää pyritään lisäämään, sillä ne syövät harmaaoravat.

Metsien puuttuminen voimistaa aluetta vaivaavia tulvia, joita ilmaston­muutoksen odotetaan lisäävän.

Elinympäristöjen sirpaloituminen vaikeuttaa lajien selviytymistä.

Lähteet: Scotland's Forestry Strategy, Scottish Natural Heritage, Trees for Life, The Guardian