Rautalammilla siirryttiin ammuntaharjoittelussa laseraikaan ‒ simulaattorilla ampuminen yllätti realistisuudellaan

Kun alkujännitys helpotti, Ahti Korhonen kokeili ampumista isänsä Jouni Korhosen kanssa. Kuva: Petri Jauhiainen

Koska on minun vuoro ampua? Tämän kysymyksen 6-vuotias Ahti Korhonen ehti esittää isälleen Jouni Korhoselle useamman kerran viime lauantaina Rautalammilla.

Kerkonkosken Seuralan saliin oli viritetty SimWay -ammuntasimulaattori. Muun muassa karhuja, hirviä ja villisikoja kaatui melkoinen määrä.

”Yllätyin tämän realistisuudesta”, kommentoi Jouni Korhonen simulaattorilla ampumista.

Avoimet ammuntasimulaattoriharjoitukset olivat ensimmäiset laatuaan Rautalammilla. ”Kutsuimme paikallisia nuoria kokeilemaan tätä sekä yhdistyksen varttuneempaa väkeä opettelemaan laitteiston käyttämistä”, kertoo riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Joni Karhu simulaattorin käyttöönotosta.

Ammuntasimulaattorilaitteistoon kuuluu muun muassa kaksi laserasetta, sekä lasten että aikuisten koossa, seurantakameran, tietokone ja projektori. Simulaattoria voi käyttää myös omalla aseella laserpatruunan kanssa. Kuva: Petri Jauhiainen

Ammuntasimulaattori ei ole edullinen hankinta. Riistanhoitoyhdistyksen laitteiston verollinen hinta on noin 11 000 euroa, kertoo Karhu. Sen hankkimiseen yhdistys sai rahoituksen leaderyhdistys Mansikalta.

”Mansikalla oli hanke, jonka kautta pystyi hakemaan tukea harrastusvälineiden hankintaan. Teimme hakemuksen viime kesänä ja saimme täyden rahoituksen. Laitetilauksen teimme elokuussa.”

Laitteisto on siirrettävä ja se sisältää muun muassa kaksi laserasetta, sekä lasten että aikuisten koossa, seurantakameran, tietokoneen ja projektorin. Simulaattoria voi käyttää myös omalla aseella laserpatruunan kanssa.

Valkokangas pitäisi löytyä käyttöpaikasta, mielellään kuusi metriä leveänä.

”Simulaattoriammunnan yksi iso etu lasten ja nuorten ammuntaharjoittelussa on sen turvallisuus”, pohtii Karhu.

Helmi Korhonen tarttui kivääriin tottunein ottein, hän suoritti viime kesänä metsästäjätutkinnon ja ampui hirvimerkin hyväksytysti syksyllä. Kuva: Petri Jauhiainen

Laitteisto tulee riistanhoitoyhdistykseen jäsenseuroille ja jäsenistölle käyttöön, mutta halutessa laitteisto voidaan vuokrata myös muihin tapahtumiin. Suunnitelmissa on järjestää myös koulutapahtumia, missä ammuntaa voisi kokeilla.

”Tämä on herättänyt kiinnostusta myös varttuneemmassa väessä, yli 70-vuotiaat metsästäjät ovat kovasti kyselleet milloin tällä pääsee ampumaan”, kertoo Karhu.

Koululaistapahtumien ja muiden tapahtumien järjestäminen on riistanhoitoyhdistykselle yhä enemmän elinehto.

Riistanhoitoyhdistyksen valtionavustuksen jakoperusteet muuttuivat vuonna 2018. Enää rahaa ei jaeta yhdistyksen jäsenmäärän, vaan toiminnan aktiivisuuden perusteella.

Rautalammilla asukkaita on noin 3000 ja riistanhoitoyhdistyksellä on jäseniä noin 600.

Yhdistyksen yksi onnistuneista tapahtumaideoista on tammikuussa järjestettävä ammuntakoe.

”Järjestimme nyt kuudetta vuotta peräkkäin virallisen ammuntakokeen tammikuussa. Sinne tultiin eri puolilta Suomea pitkienkin matkojen päästä. Suorituksia kertyi 30 hirvimerkin ja 17 karhumerkin verran.”

Tammikuussa järjestettävän ammuntakokeen suosiota selittää valtion maiden hirvijahti. Aluelupaa hakevilla tulee olla voimassa oleva hirvimerkki ja lupahaku päättyy tammikuun lopussa.

7-luokkalaiset Aku Hänninen ja Vili Kuikka saivat tiedon simulaattoritapahtumasta oman metsästysseuran kautta tekstiviestillä.

Aku Hänninen oli tullut kokeilemaan ammuntasimulaattorilla ampumista kaverinsa Vili Kuikan (taustalla) kanssa. Kuva: Petri Jauhiainen

Molemmat pojat metsästävät ja ammuntaakin he ovat ehtineet jonkin verran jo harjoitella. Rautalammilla on kiväärirata ja haulikolla käydään ampumassa Suonenjoen radalla, mikä on alle 20 kilometrin päässä.

”Tämä on ihan jees, kyllä tällä voisi säännöllisesti käydä ampumassa”, pojat pohtivat simulaattorilla ampumisen jälkeen.

Omaa ammuntavuoroa odotti rivi nuoria Korhosia. Sisarukset Aulis ja Helmi Korhonen ovat suorittaneet metsästäjätutkinnot viime kesänä ja ampuneet hirvimerkit syksyllä.

Myös heidän serkkunsa Jussi ja Oskari Korhonen ovat innostuneet metsästyksestä. Ammuntasimulaattorilla ampuminen tuntui tempaavan kaikki mukaansa. Rekyyliä ei tarvitse pelätä, eivätkä patruunat kulu, mutta silmä-käsi ‒koordinaatio kehittyy kyllä. Myös kantti kehittyy ja jännityksen sieto, kun selän takana ja vieressä seisoo yleisöä katsomassa.