Energiaviljelijä valjasti peltonsa haketuotantoon

Lannoitusta poppeli ei ole tarvinnut, Josef Heigl kertoo. Viime talvena korjattu puusato on kuivunut kasoissa peltotien varressa kesän ajan. Kuva: Henrik Hohteri

Baijerilaisella maanviljelijällä Josef Heiglilla oli kuusi vuotta sitten päätöksen paikka: Mitä lypsykarjan tilalle? Vaihtoehdot olivat biokaasun tuotanto peltokasveista tai puuenergian tuotanto. Heigl päätyi jälkimmäiseen.

Nyt tilalla kasvaa energiapoppelia 20 hehtaarilla. Tilan pihapiirin voimalaitos kaasuttaa puuhaketta ja tuottaa siitä sähköä valtakunnan verkkoon. Lämpöä käytetään oman sekä asiakkaiden hakkeen kuivatukseen sekä pieneen lähilämpöverkkoon

"Päädyin siihen, että hakkeen tuotanto on kannattavampaa kuin viljan. Bruttotulot ovat samat kuin vehnänviljelyssä, mutta kustannukset ovat paljon pienemmät."

Heigl oli valtion energiatukien kannalta hyvissä ajoin liikkeellä. Hän saa hakesähköstä takuuhintaa 23 senttiä kilowattitunnilta. Uusille laitoksille maksetaan tätä nykyä enää 12,4 senttiä.

Syöttötariffi koostuu useasta osasta: Perusmaksun päälle Heigl saa lisähyvitystä uusiutuvasta raaka-aineesta, lämmön hyötykäytöstä ja vielä kaksi senttiä uuden teknologian soveltamisesta.

Heiglin laitoksen sähköteho on 120 kilowattia ja lämmöntuotannon teho 220 kilowattia.

Enegiantuotanto puuhakkeesta on pitänyt oppia kantapään kautta. Ensimmäinen versio kymmenen vuotta sitten oli koelaitos. Tulipalo pysäytti tuotannon pariksi vuodeksi. Laitteistoon kertyvä kuona rikkoi ilmansuodattimen, jonka tarkoitus on pitää pöly pois häkäkaasun seasta.

Heigl laskee investoineensa vuosien varrella yhteensä miljoona euroa energiantuotantoon. Rahan lisäksi on kysytty kärsivällisyyttä.

"Tämä on vaatinut paljon hermoja, olutta ja tupakkaa."

Heigl odottaa juuri uuden puukaasuttimen toimitusta. Nyt hän luottaa teknologian kypsyneen. Alkuvuosina laitevalmistajia oli kymmeniä. Jäljellä on enää kaksi, joiden laitteet ovat osoittautuneet toimiviksi. Heigl on valinnut Holzenergie Wegscheidin koneen.

Poppeli lähtee kasvuun pistokkaista, jotka Heigl ostaa ulkopuoliselta taimien tuottajalta.

Kolmen vuoden kuluttua kasvusto on jo niin sankkaa, ettei aluskasvillisuudelle ole sijaa. Myös paksu lehtikarike estää heinien kasvun.

Heigl kasvattaa poppelia kuuden vuoden kiertoajalla. Seuraava sukupolvi varttuu kantovesoista. Ensimmäisen sadon lisäksi talteen otetaan kaksi seuraavaa satoa.

Kannoista voisi kasvattaa useammankin sadon, mutta maatalouspolitiikka kannustaa jyrsimään kannot peltoon 20 vuoden välein. Muuten pelto lasketaan metsäksi, eikä maataloustukia enää makseta.

Urakoitsija huolehtii puunkorjuusta kaivinkoneeseen kiinnitetyllä kaatopäällä. Koura kerää usean puun kerrallaan ja puut oksineen viedään kuivumaan tien varteen.

Korjuukustannus on 1800–2000 euroa hehtaarilta. Hehtaarilta kertyy 800 kuutiota haketta, mikä tekee kiintokuutiometreinä noin 320 mottia.

Kaikkia peltomaiseman muutos tiheäksi ja korkeaksi vesakoksi ei miellytä.

"Kollegoiden mielestä kuljen hieman sivuraiteella. Myös lintutieteilijät ovat arvostelleet tätä siitä, että maassa pesivät lintulajit kärsivät."

Poppelin lisäksi Heigl viljelee hamppua energiaksi. Hamppukasvit puristetaan briketeiksi. Kuivamassan tuotto on samaa luokkaa kuin poppelilla, mutta satoa voi korjata joka vuosi.