Ruotsin ja Suomen pääministerit Uffe ja Pete vonkaavat EU:n Ursulaa apuun

Ruotsin ja Suomen pääministerit Ulf Kristersson ja Petteri Orpo kirjelmöivät hiljan komission puheenjohtajalle Ursula von der Leyenille. Kuva: Timo Filpus

Metsä|Metsäpolitiikka

9.10.202517:30

Kolumni

Kai Merivuori

Pete ja Uffe ovat keksineet yhdistää voimansa EU-lobbauksessa. Kirjeessään Ursulalle he korostavat metsäsektorin merkitystä taloudelle, työllisyydelle, hiilensidonnalle ja potentiaalisena fossiilisten raaka-aineitten korvaajana.

Lisäksi he tuovat esiin ennakoimattomat muutokset; metsien kasvun hidastumisen, kuivuuden ja hyönteistuhot sekä Venäjän inhojen tuhotöiden vaikutukset talouksiin.

Virkaveljeksillä on suru puserossa, kun hiilineutraalisuustavoitteisiin ei päästä, vaikka luvattiin. Metsät eivät olekaan ennakoituja hiilinieluja, joilla kompensoidaan muiden syntejä. Hyvä, jos ovat edes hiilineutraaleja.

Nopeita keinoja tavoitteisiin pääsemiseksi ei ole, paitsi hakkuiden rajoittaminen. Tällaiseen tilanteeseen on jouduttu, kun sääntelyä laadittaessa unohdettiin muutama yksityiskohta. Käytettiin virheellisiä laskentamenetelmiä, joita jälkeenpäin korjattiin.

Unohdettiin kasvun vaihtelu, maaperän päästöt, mitattiin väärin eikä ymmärretty, että puuta kaatuu myrskyissä, tuupertuu tykkyjen alla ja syödään, tai ainakin nilaa nakerretaan. Teollisuuden kilpailukyky ja talouden suhdanteet jäivät myös huomioimatta.

Maankäyttösektorin (LULUCF) laskentaa ja sääntelyä käytetään EU:n ilmastotavoitteiden turvaamiseen. Nyt rangaistus uhkaa Euroopan partiopoikia. On tehtävä jotain. Niinpä vedotaan Ursulaan, että korjaisi vääryydet. Veljet muistuttavat, etteivät ole yksin, jos mitään ei tapahdu ja ehdottavat, että puupohjaiset tuotteet huomioitaisiin vihreän siirtymän edistäjinä.

He vakuuttavat tukevansa EU:n 90 prosentin päästövähennystavoitetta vuoteen 2040 mennessä – jos maankäyttösektoria koskevat virheet oikaistaan ja ylioptimismista luovutaan. Hyvä. Mitähän jää jäljelle?

Euroopan tulevaisuus perustuu parivaljakon mukaan vihreään siirtymään, joka yhdistää kasvun, työpaikat ja päästövähennykset. Nyt näyttää siltä, että LULUCF-regulaatio meni metsään ja se on avattava. Metsäkatoasetus EUDR siirtyy jälleen, ja kestävän kehityksen raportointidirektiivi CSRD siirtyy kolmella vuodella.

Komission regulaatiovyörytys on mennyt pieleen: tarkoitus oli hyvä, mutta keskittyminen olennaiseen puuttui. Virkaveljet ovat varmasti tyytyväisiä, että osa sääntelyrevohkasta kaatuu omaan mahdottomuuteensa, muuten pitäisi kirjoittaa kirjeitä viikoittain. Tällä touhulla jää monta hyvääkin hanketta toteutumatta.

Samanaikaisesti tosielämässä puun käyttö vähenee. Biojalostamot seisovat, kun sellumarkkina takkuaa. Sahat ja vaneritehtaat pysähtyvät, kun kapula ja liimattu viilu eivät käy kaupaksi. Energiapuun kysyntä romahti, kun varastoja paisutettiin liikaa ja asiakkaat investoivat sähkökattiloihin.

Kun ministerit nyt kaveeraavat tiiviisti EU:ssa, voisi Pete vaivihkaa kysäistä Uffelta, että miten tuota puurakentamista oikeasti saataisiin käyntiin Suomessa, kun kaikissa hallitusohjelmissa sitä on tavoiteltu jo 30 vuotta, eikä aikaan ole saatu kuin muutama pilottihanke ja kasa konkursseja. Noloahan se on, kun nyt Ursulaltakin tätä fossiilisten korvausta vongataan.

Kirjoittaja on sahateollisuuteen erikoistunut konsultti.