Mihin räkättirastaat ovat kadonneet tänä kesänä? Tästä on asiantuntijan mukaan kyse
Räkättirastaat viihtyvät sulkasadon ja marjojen vuoksi metsissä loppukesästä.
Pihlajanmarjat ovat räkättirasteiden pääravintoa syksyisin. Kuva: Hannu HuttuMoni on ihmetellyt räkättirastaiden vähäistä määrää tänä kesänä. BirdLife Suomen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi kertoo saaneensa aiheen tiimoilta myös huolestuneita yhteydenottoja.
Syytä huoleen ei kuitenkaan ole. Lintulaskentojen perusteella räkättirastaiden kannassa ei ole tapahtunut muutosta.
”Pesimälaskentojen mukaan merkittävää eroa ei ole kannassa tapahtunut. En olisi vielä huolissani”, Lehtiniemi toteaa.
Lehtiniemen mukaan kyse on enemmänkin siitä, että räkättirastaat eivät ole ihmisten nähtävillä tähän vuodenaikaan. Tähän löytyy kaksi selitystä.
Ensimmäinen liittyy käsillä olevaan sulkasatoon, jonka vuoksi lintujen lentokyky heikkenee huomattavasti.
”Pesinnän jälkeen varpuslinnuilla on yleisesti sulkasato. Silloin linnut liikkuvat vähemmän ja ovat enemmän piilossa, koska ne ovat myös alttiimpia päätymään petojen saaliiksi”, Lehtiniemi kertoo.
Räkättirastaat pesivät usein kaksi kertaa kesässä. Toinen pesintä on nyt takana.
Emot aloittavat sulkasadon heti, kun poikaiset ovat lähteneet pesästä. Sulkapuvun vaihtaminen uuteen on energiaa vaativa prosessi, joka vaatii oman aikansa.
”Räkättirastaille on tyypillistä, että ensimmäinen pesintä tapahtuu kulttuuriympäristössä ihmisten läheisyydessä, kun taas toinen pesintä tapahtuu useammin metsissä.”
”Pesimälaskentojen mukaan merkittävää eroa ei ole kannassa tapahtunut. En olisi vielä huolissani.”
Toinen selittävä tekijä vähäisille rastashavainnoille on hyvä marjavuosi.
”Tänä vuonna on metsissä aika hyvä marjatilanne, jonka ansiosta räkättirastaat ovat poissa meidän ihmisten silmistä. Räksien tilanne paljastuu paremmin syyskuun alussa, kun marjat loppuvat ja linnut tulevat pois metsistä”, Lehtiniemi sanoo.
Viime vuonna räkättirastaita oli pihoissa enemmän keskikesän jälkeenkin, kun marjatilanne oli paikoittain huonompi.
Jotkut ovat pohtineet, onko lintuinfluenssalla yhteyttä rastaiden vähyyteen. Lehtiniemen mukaan lintuinfluenssa on vesiympäristön lintujen tauti. Räkättirastailla ja muilla maaympäristön linnuilla tauti on hyvin harvinainen, pois lukien raadonsyöjät ja tietyt petolinnut.
Pakkanen ei linnun esiintyvyyttä rajoita, vaan ravinnon saatavuus.
Räkättirastaita pesii runsaasti koko maassa, mutta suurimmat parvet nähdään syksyisin. Rastasparvet liikkuvat syksyä myöten pohjoisesta etelään ravinnon perässä.
”Pohjoisesta syödään pihlajanmarjat ja muut marjat, ja tullaan hiljalleen etelämmäs. Samoin käyttäytyvät myös tilhet.”
Taajamiin linnut tulevat viimeisenä vasta sitten, kun luonnon marjat on syöty. Vaikka räkättirastas on muuttolintu, niitä talvehtii joinain vuosina kymmeniäkin tuhansia, kun pihlajanmarjoja on runsaasti.
Pakkanen ei linnun esiintyvyyttä rajoita, vaan ravinnon saatavuus.
Rastas on elinympäristönsä suhteen hyvin monipuolinen lintu. Sitä tavataan niin kaupunkien puistoissa kuin lapin erämaillakin. Kesäisin rastas on tavallinen näky tuntureiden rinteillä.
Rastas on perso mansikoille ja linnut aiheuttavat suurina parvina tuhoa mansikkaviljelmille. Kesäisin lintuja ammutaan poikkeusluvilla mansikkamailta useita tuhansia.
Räkättirastas on Suomessa metsästettävä laji, joskin pienen kokonsa vuoksi aliarvostettu. Linnun syötävät rintalihat ovat hieman pingispalloa kookkoommat.
Espanjassa ja Italiassa räkättirastasta pidetään arvokkaana riistalintuja. Linnun lihan kerrotaan maistuvan erinomaiselta.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
