Varma lämpimän vuodenajan merkki: Elokapina protestoi sellutehtaan porteilla – mielenosoittajat varustautuivat leirielämään pahvikyltein sekä talous- ja vessapaperilla
Sekin raha, mitä tähän touhuun poltetaan poliisin määrärahoja, voitaisiin kohdistaa johonkin oikeasti maailmaa pelastavaan toimintaan.Kanadassa on tänä vuonna palanut maastoa melkein yksi neljäsosa Suomen metsäpinta-alasta. Samaan aikaan ensimmäiset varmat lämmön ja kesän merkit ilmestyivät meilläkin katukuvaan. Elokapina löysi mukavan istumapaikan tällä kertaa Kymin tehtaiden läheisyydestä. Juna- ja tieliikenne tehtaalle estyi.
Protesti kohdistui kuulemma yhtiön johtoon ja omistajiin, ja kritisoinnin aiheena olivat globaalit asiat. Johto, sen enempää kuin pankit ja eläkeyhtiötkään, harvoin tuovat kuitupuuta tehtaalle. Sen sijaan sitä tuovat paikalliset puutavara-autoilijat. Asfalttileireily kohdistui tällä kertaa eniten heihin. Tulonmenetyksiä tuskin korvattiin.
Sellu- ja paperitehdas oli muutenkin oiva paikka osoittaa mieltä pahvikylttien kanssa. Leirielämään kuuluvat talous- ja vessapaperitkin pääsivät uutiskuviin. Suosittelen kokeilemaan elämää ilman mitään puupohjaisia tuotteita. Saattaa tulla yllätyksiä muun muassa ruokakaupassa. Jotain vielä sentään saa muovipakkauksissa. Ilmeisesti niin on parempi.
Viime päivinä maastopalot ovat työllistäneet palokuntia myös Suomessa. Olo on silti turvallinen. Suomessa on palolentoja, satelliittiseurantaa, kalustoa, osaamista ja mikä tärkeintä: kohtuullinen metsätieverkosto. Sammutuskalusto saadaan paikalle.
Palot jäävät lähes aina pienialaisiksi. Jopa niin pienialaisiksi, ettei PEFC-sertifioinnin viiden hehtaarin minimivaatimus ”väärin syttyneistä” paloalueista toteudu. Ei harmita, sillä lopputulos on hiiltynyttä puuta tarvitsevien lajien kannalta kuitenkin yhtä hyvä kuin kontrolloiduissa kulotuksissa. Metsänomistajalle suunnittelemattomat kulotukset ovat aina ikäviä.
On surullista seurata, miten ongelmien ja etenkin ratkaisujen mittakaava on välillä hukassa.
Kuivuus ja lämpö aiheuttavat muita todellisia ongelmia. Keski-Euroopan kuusikot ovat kohta menetettyjä kirjanpainajan vuoksi. Meilläkin pitää olla tarkkana. Hellekauden jälkeen ei todellakaan kaivata trombeja tai syöksyvirtauksia pistämään puustoa sileäksi. Kuivuus altistaa kuusikot kirjanpainajatuhoille muutenkin. Toivottavasti lehtipuustoa ja mäntyjä saadaan metsiin lisää tulevaisuudessa.
On surullista seurata, miten ongelmien ja etenkin ratkaisujen mittakaava on välillä hukassa. Kanadassa palaa määrällisesti viidesosa Suomea. Ukrainassa räjäytettiin pato, ja sen seuraus on paitsi humanitäärisen kriisin paheneminen, niin myös ympäristökatastrofi. Meillä istutaan samaan aikaan asfaltilla ilmastonmuutoksen ja luontokadon hillitsemiseksi erilaisilla painotuksilla. Keski-ikäiset naiset ovat hengessä mukana muun muassa maksamalla mielenosoittajien sakkoja, koska kokevat mukana olon voimaannuttavaksi.
Sekin raha, mitä tähän touhuun poltetaan poliisin määrärahoja, voitaisiin kohdistaa johonkin oikeasti maailmaa pelastavaan toimintaan. Ja minä, keski-ikäinen nainen, olen onneksi keksinyt muutakin voimaannuttavaa tekemistä kuin Elokapinaan liittymisen. Jokainen saa toki toimia arvojensa mukaisesti.
Kirjoittaja on metsänhoitoyhdistys Mänty-Saimaan toiminnanjohtaja.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.

- Osaston luetuimmat








