Metsänomistaja neuvotteli itselleen puunvarastointipaikat
SUOMUSSALMI (MT)
Metsänomistaja Ari Korhonen oli tarkkana, kun Loiste Sähköverkon urakoitsija otti yhteyttä ja kertoi, että keskijännitteinen sähkölinja siirretään maastosta Ahjolantien varteen.
Korhonen vaati, että Loiste rakennuttaa hänelle kaksi tieliittymää linjan ali, jotta puuta pystyy varastoimaan ja kuormaamaan sujuvasti.
”Sähkölinjan siirto maastosta tienvarteen on monessa mielessä hyvä asia: sähkökatkot vähenevät, johtojen huolto on helpompaa ja parantunut näkyvyys vähentää hirvikolareita. Puunkorjuu kuitenkin vaikeutuu, sillä linjan alla puun kuormaaminen on kielletty.”
Sähköyhtiö ei ollut aluksi myötämielinen tieliittymien rakentamiseen, mutta suostui lopulta.
Urakoitsija rakensi toisen liittymistä Korhosen ja valtion maan rajalle.
Toisen Korhonen sai paikalle, jolla on aikoinaan ollut talo ja pihapiiri.
Loiste kustansi pistotiet, joiden perään Korhonen rakennutti vielä kääntöympyrät, jotta tukkirekan ei tarvitse peruuttaa lastauspaikalle.
Loiste Sähköverkon Ylä-Kainuun aluepäällikkö Marko Manninen kertoo, että maanomistaja ja metsänhoito otetaan aina huomioon, kun sähkölinjoja siirretään.
”Tavallisesti jatkamme olemassa olevaa tieliittymää linjan leveyden verran”, hän toteaa.
Jos palstalle ei pääse mistään muualta, sähköyhtiö saattaa rakennuttaa liittymän kokonaan. Nämä tapaukset ovat kyllä harvinaisia, Manninen sanoo.
Mannisen mukaan linjan suunnitteluvaiheessa tehdään jonkin verran lastauspaikkoja tai korotetaan linjaa, jolloin koneet pääsevät sen ali helpommin.
Uuden tieliittymän rakentamiseen tarvitaan elykeskuksen lupa. Suomussalmen tapauksessa luvan haki rakennustyöt urakoinut Eltel.
Maankäyttöasiantuntija Simo Takalammi MTK:sta ilahtuu kuullessaan Suomussalmen tapauksesta.
”Ensimmäinen kerta, kun kuulen näin konkreettisesta yhteistyöstä. Ajatuksena ja toteutuksena ehdottomasti hieno ja kannatettava asia, jonka soisi leviävän koko maahan”, hän kommentoi metsänomistaja Korhosen ja Loisteen yhteistyötä kokonaan uusien liittymien rakentamisessa.
Hänen mukaansa moni sähköverkkoyhtiö levittelee vain käsiään, jos puunvarastointipaikkoja menetetään, vaikka molemmat osapuolet tiedostavat, että jotain täytyisi tehdä.
Liikenneturvallisuuden vuoksi elykeskus vaatii lupaa, jos puuta kuormataan maantiellä.
Ahjolantien kaltaiselle vähäliikenteiselle neli- tai viisinumeroisille tielle ely myöntää Takalammin mukaan helposti luvan. Sen sijaan vilkasliikenteisille valtateille lupia ei heru, eikä todennäköisesti kantateillekään.
Lupien hakeminen kuuluu yleensä hakkaajalle eli metsäyhtiölle. Aina lupia ei kuitenkaan haeta lainkaan, Takalampi sanoo.
Lupia vahditaan tiukemmin eteläisessä Suomessa kuin pohjoisessa, koska liikennettäkin on etelässä enemmän.
Korhonen haluaa esimerkillään muistuttaa muita metsänomistajia olemaan hereillä, kun sähköyhtiö ilmoittaa sähkölinjan siirrosta.
Hänen mielestään olisi hyvä, jos MTK ja sähköverkkoyhtiöt sopisivat, miten uudet liittymät tehdään.
Pelkkä pistotie, johon rekka joutuu peruuttamaan, ei välttämättä riitä. varsinkaan, jos se ei ole riittävän pitkä sähkölinjan varoalueiden takia.
Korhonen maksoi tienjatkeista ja kahdesta kääntöympyrästään, jotka rakennettiin Loisteen kustantamien tieliittymien päähän, noin 900 euroa, kun toisen kääntöympyrän kustannuksiin osallistui Metsähallitus.
Se oli hänen mukaansa hintansa väärti. Kunnollisten varastopaikkojen puute laskee puun hintaa.
”Jos palsta on sähkölinjan takana, se on kuin tiettömän taipaleen päässä.”
Suvi Niemi
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
