Metsäammattilaisetkin yllättyvät, kun kesäoppaat alkavat puhua metsäkulttuurista ja taiteesta

Tänä kesänä Lustossa on ollut vähemmän ulkomaisia vierailijoita, mutta nyt heinäkuussa asiakasmäärä on melko normaalilla tasolla, Emma Sorjonen (vas.) ja Sonja Taralainen kertovat. Kuva: Carolina Husu

Savonlinnasta kotoisin olevat Emma Sorjonen, 23, ja Sonja Taralainen, 24, kertovat metsämuseo Lustossa vierailijoille suomalaisista metsistä ja metsäkulttuurista.

Kesäoppaiden työnkuvaan kuuluu lipunmyynnin lisäksi erilaisten museo-opastusten pitäminen ja asiakaspalvelu. Niiden lisäksi Taralainen pitää opastuksia myös harjualueella ja läheisessä puulajipuistossa.

"Tässä samassa on myös Punkaharjun alueen matkailuneuvonta eli neuvotaan myös kävelyreittejä, ruokapaikkoja ja majoitusta. Tänä kesänä sitä on kuitenkin ollut vähemmän, kun on vähemmän ulkomaalaisia matkailijoita", Sorjonen kertoo.

Nauraen oppaat kertovat, että suomalaiset matkailijat ovat hyvin oma-aloitteisia ja selvittävät itse paljon asioita.

Molemmat ovat kolmatta kesää Lustossa. Kesäoppaan erilaisten työtehtävien luettelo on molempien mukaan pitkä, vaikka ei tunnukaan siltä.

"Siinä ne erilaiset tehtävät vaan soljuu. Ei sitä enää edes ajattele, kuinka monenlaista tekeekään päivän aikana", Sorjonen nauraa.

Taralaisella alkaa syksyllä kuudes vuosi metsätieteiden opintoja Helsingin yliopistossa. Metsäalan opinnoista on hänen mukaansa ollut todella paljon hyötyä oppaan työssä. Erityisesti puulajipuistossa suomalaisen metsän tuntemisesta on hyötyä.

"Varsinkin, jos tulee nimenomaan metsäalaan liittyviä kysymyksiä, niin niihin on helpompi minun vastata."

Mukaan on mahtunut paljon myös kokonaan uusia asioita.

"Täällä museolla on tosi paljon varsinkin taiteeseen ja kulttuuriin liittyviä näyttelyitä. Vierailijatkin usein yllättyy, kuinka monipuolisesti ja laajasti eri aiheita käsitellään. Vaikka tunsikin termistöä, niin eihän metsähistoriaa käydä opinnoissa, joten se oli itsellekin ihan uutta."

Työ Lustossa on saanut Taralaisen innostumaan asiakaspalvelusta. Tulevaisuudessa hän haluaisikin tehdä jotain, missä saisi olla asiakkaiden kanssa tekemisissä.

Sorjosella puolestaan ei ollut aikaisempaa kokemusta metsäalalta. Hän opiskelee englannin ja ruotsin opettajaksi Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa. Syksyllä on alkamassa viides vuosi.

"Se oli älytön faktavyöry, joka vyöryi yli, laajasti historiaa, metsä ja kulttuuria. Siinä sai kokonaan uuden näkökulman Suomen historiaankin", Sorjonen kuvailee.

"Alussa varsinkin jännitti, että miten voi jollekin metsäammattilaiselle, joka tietää paljon enemmän metsistä kertoa mitään, mutta nyt on kyllä jo sellainen olo, että me ollaan tämän museon asiantuntijoita."

Sorjonen opiskelee aineenopettajaksi ja eniten hänelle on ollut hyötyä hyvästä kielitaidosta.

"Eihän opastus tietenkään ole sama asia kuin opettaminen, mutta siinä kuitenkin pääsee harjoittelemaan sitä, että miten eri-ikäisille ja erilaisille ryhmille kannattaa asioista kertoa. Myös esiintymiseen on saanut hyvää harjoitusta."

• 1. Museovieraat ovat lähes aina todella iloisia ja hyvällä tuulella. Asiakaskohtaamiset ovat tämän työn suola.
• 2. Töiden alkupuolella pystyi omaksumaan yllättävän paljon infoa, vaikka aluksi tuntui, ettei sitä tietomäärää pysty millään oppimaan.
• 3. Lustossa on todella erilaisia ja monipuolisia näyttelyitä. Alkuun ei ajatellutkaan, kuinka laajasti metsäaiheita voidaan käsitellä.