Viralliset liito-oravamerkinnät julkaistaan pian Metsään.fi:ssä
Verkkopalvelusta löytyy pian tieto siitä, onko omasta metsästä rekisteröity viranomaisten tietokantoihin uhanalaisia lajeja.
Luonnonhoidon asiantuntija Jarmo Uimonen uskoo arvokkaiden luontokohteiden säilyvän varmemmin, kun havainnot lajeista tulevat myös maanomistajien tietoon. Kuva: Jussi PartanenMetsään.fi-verkkopalveluun on tulossa helmi–maaliskuussa mielenkiintoisia uusia tietoja yksityismetsistä. Oman metsätilan tietojen luonto-osioon liitetään viranomaisten tietokantoihin tallennetut viralliset liito-oravahavainnot ja tiedot muiden uhanalaisten lajien havainnoista.
Metsänomistaja voi siis pian käydä tarkistamassa verkkopalvelusta, löytyykö omilta metsäkuvioilta viranomaisten kirjauksia uhanalaisista lajeista tai muita metsänkäsittelyyn vaikuttavia tietoja.
”Näkyviin tulevat sellaiset liito-oravahavainnot, jotka luonnonsuojelulakia valvova viranomainen eli elykeskus on toimittanut metsäkeskukselle”, kertoo luonnonhoidon asiantuntija Jarmo Uimonen Suomen metsäkeskuksesta.
Muita näkyviin tulevia luontotietoja ovat muun muassa muinaisjäännökset, pohjavesipisteet ja -alueet, luonnonsuojelualueet ja Natura-alueet. Monet näistä ovat metsänomistajille uusia tietoja, sillä metsäsuunnitelman vuosimallista riippuen kaikkia tietoja ei ole kirjattu niihin.
Ennen vuotta 1997 tehtyihin metsäsuunnitelmiin ei ole merkitty edes metsälain 10. pykälän mukaisia, lakisääteisesti suojeltavia kohteita. Ne löytyvät jo nyt Metsään.fi:n tilatiedoista.
Uimonen on tyytyväinen siihen, että metsänomistajat pääsevät pian helposti käsiksi tilaansa koskeviin luontotietoihin. Uhanalaisuushavainnot voivat liito-oravan ohella olla esimerkiksi harvinaisia sammallajeja.
”On hyvä asia, että tieto luontokohteista tulee metsänomistajille. Se edesauttaa kohteiden säilymistä.”
Viranomaisten varotoimenpiteet liito-oravaa koskien kevenivät viime huhtikuussa. Liito-oravan status muuttui vuonna 2015 tehdyssä lintujen ja nisäkkäiden uhanalaisuusarvioinnissa ”vaarantuneesta” ”silmällä pidettäväksi”. Lajin lisääntymis- ja levähdyspaikan huomioinnissa tulee kuitenkin yhä noudattaa samoja ohjeita kuin ennenkin.
”Kun liito-oravakohteelle tulee metsänkäyttöilmoitus, metsäkeskus lähettää tiedon elykeskukselle ja hakkuuilmoituksen tekijälle, että leimikolta on tällainen havainto”, Uimonen kertoo.
Viranomaiset eivät kuitenkaan enää käy maastossa rajaamassa kohteita nauhoilla, vaan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan säilyttäminen on hakkuun toteuttajan vastuulla.
”Liito-oravan asuttamat kolohaavat tulee säästää ja jättää niiden välittömään lähiympäristöön ravinto- ja suojapuita. Lisäksi jätetään yksittäisiä kulkuyhteyspuita, joita pitkin se pääsee liikkumaan lähimpään varttuneeseen metsään.”
Jos lajia ei enää paikalta löydy, sitä ei tarvitse silloin huomioida. Viranomaisten kirjaamat havainnot voivat olla 1990-luvun alusta, joten on hyvinkin mahdollista, ettei tietokantaan merkittyä lajia paikalta enää löydy.
”Havaintoja ei ole systemaattisesti päivitetty. En usko, että viimeksi kuluneina vuosina liito-oravien esiintymistä on juurikaan selvitetty erikseen. Uudet havainnot ovat tulleet muiden kartoitusten yhteydessä.”
Ohjeistusta liito-oravametsän käsittelyyn löytyy Tapio Oy:n viime keväänä julkaisemasta verkkokoulutuksesta.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
