Aarre: Jo kansanparantajat luottivat puolukkaan – kirpeä marjamme ansaitsee yhä superruuan tittelin

Kansanparantajille puolukka on aina ollut tuttu rohto. Kuva: Jaana Kankaanpää

Sana ”superruoka” kuvaa elintarvikkeita, joilla on tuhatvuotinen yhteys kulttuuriin ja vakiintunut hoitokäyttö. Puolukka asettuu komeasti superruoan raameihin. Ruokaperinteessä se on täydentänyt muun muassa riistaruokia ja keventänyt käristyksiä. Jo Elias Lönnrot arveli, että puolukasta saadaan ”sangen maukasta ja terveellistä marjahilloa, lehdetkin taidetaan käyttää teeksi”.

Toinen luonnonlääkinnän ahkera kirjuri, professori Toivo Rautavaara, huomautti aikanaan, että yksi kilo puolukoita vastaa kolmea tomaattikiloa ja yli kiloa porkkanoita.

Puolukan punainen väriaine sisältää sydäntä sekä verisuonia suojaavia ja korjaavia flavonoideja, muun muassa reservatrolia, samaa flavonoidia kuin viinirypäleissä ja punaviinissä.

Puolukan fenoliyhdisteet toimivat antioksidantteina, vähentävät haitallisen kolesterolin määrää ja ehkäisevät verihiutaleiden sakkautumista suojaten sydäntä ja pitäen verisuonet notkeina. Erityisesti kversetiini-nimistä flavonoidia on puolukassa runsaasti. Verenkiertoelimistöä vahvistaessaan se torjuu myös harmaakaihia.

Puolukassa on C-vitamiinia, kaliumia ja kuituja sekä marjan siemenöljyjä, joiden yhteisvaikutus tukee monipuolisesti sydämen toimintaa.

Fenoliyhdisteet suojaavat keuhkojakin. Flavonoidit vähentävät hengitysteihin erittyvän histamiinin määrää ja helpottavat hengitystä flunssan aikana. Puolukan säännöllinen nauttiminen vahvistaa keuhkoja mahdollisten influenssatartuntojen varalle.

Millaisia vaivoja kansanparantajat puolukalla hoitivat? Lue koko juttu Aarteen sivuilta.