Metsä etsii arvojohtajaa – voisiko presidentillä olla rooli?

Petri Vanhala pitää tärkeänä saada eri toimijat rakentamaan yhteistä tarinaa suomalaisesta metsästä. Metsäkeskustelun ulkopuolelle jäävät liian usein metsäomistajat eli ne, jotka elävät metsästä. Kuva: Markku Vuorikari

Ensimmäisen kolumnini ilmestyessä tapahtuu sekä kotimaassa että rajojemme ulkopuolella isoja asioita. Suomi valitsee tasavallan presidenttiä ajassa, jota ei voinut kuvitella, kun Sauli Niinistö valittiin presidentiksi vuonna 2018. Nyt Suomi kuuluu Natoon, itänaapuri käy hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan ja pelko sodan leviämisestä on todellinen.

Tuleva presidentti on arvojohtaja ja vahvaa sellaista maamme tarvitsee. Maan hallituksen toimet tulevat näillä näkymin riitauttamaan työmarkkinat useammaksi vuodeksi. Sopiminen uhkaa mennä riitelyksi, yhteinen tekeminen uhkaa mennä tappeluksi. Näin Suomea ei rakenneta. Eräs presidenttiehdokas kehottikin osapuolia, että askel taakse ja neuvottelut käyntiin. Näihin tilanteisiin presidentti voi vaikuttaa arvojohtajana.

Kaiken keskellä Paperiliitto käy sopimusneuvotteluja ja pyrkii saamaan jäsenilleen kohtuulliset työehtosopimukset - maan hallituksen työelämätavoitteista huolimatta. On syytä todeta, että ammattiyhdistysliike on aina oppositiossa hallitukseen nähden.

Paperiliitto on neuvotellut jo muutamia sopimuksia, mutta tässä taloudellisessa ja poliittisessa tilanteessa tehtävä on entistä vaikeampi. On tärkeää, että meillä on yritysjohtajia, jotka osaavat ja uskaltavat tehdä sopimuksia. Toivon, että juuri nämä johtajat ottaisivat yhteiskunnassa näkyvästi osaa keskusteluun, koska se voisi auttaa työmarkkinariidassa. Toivon, koska kyllä Suomessa osataan vielä sopiakin.

Vielä lisää huolia. Metsäteollisuutta riivaa pula raaka-aineesta eli puusta ja keskustelu metsästä on vahvasti polarisoitunut. Metsät ovat kyllä jo keskeinen puheenaihe, mutta on tärkeää löytää rakentavalle keskustelulle yhteinen alusta.

Olin taannoin ympäristöliike Elokapinan tilaisuudessa panelistina. Asiallisena käyty keskustelu vahvisti itselleni, kuinka tärkeää on saada eri toimijat rakentamaan yhteinen tarina suomalaisesta metsästä. Metsäkeskustelun ulkopuolelle jäävät liian usein metsäomistajat eli ne, jotka elävät metsästä. Minun juureni puolestaan ovat niissä, jotka ovat saaneet elantonsa metsäteollisuudesta. Ajattelemme metsästä eri tavoin kuin ne, joille luonnon koskemattomuus on tärkein arvo.

Se, joka keksii alustan tälle rakentavalle keskustelulle metsästä ja saa rakennettua yhteisen tarinan suomalaisesta metsästä, ratkaisee sitä kautta ison ongelman myös suomalaisten hyvinvoinnissa. Olisiko tämän yhteisen tarinan rakentamisessa mukana myös tuleva tasavallan presidentti?

Kirjoittaja on Paperiliiton puheenjohtaja ja Metsämiesten Säätiön hallituksen puheenjohtaja.