Tuohi on taas trendikäs materiaali ‒ se taipuu koruiksi ja sisustusesineiksi eri tavoilla

Jaana Öljymäen ateljeena on omassa pihapiirissä sijaitseva aitta, jossa hän myös pitää kursseja ja pientä kauppaa.  Kuva: Jaana Öljymäen kuva-arkisto

Tuohitöiden tekeminen on ikivanha taito, joka ei ole jäämässä pölyn peittoon. Haapajärven Koposperän kylällä asuva käsityöläinen ja yrittäjä Jaana Öljymäki on yksi niistä, jotka pitävät perinnettä yllä ja myös uudistavat sitä. Öljymäki opettaa harrastajia eri puolilla Suomea ja on huomannut suosion kasvun.

”Ekologisuus ja luonnonmateriaalit ovat nousussa, samoin käsillä tekeminen. Ihmisillä on myös halua kokeilla eri materiaaleja ja tekniikoita. Moni yllättyy siitä, kuinka pehmeää ja taipuisaa tuohi on ja siitä, mitä kaikkea sillä voi tehdä”, Öljymäki toteaa.

Öljymäen neljä vuotta sitten perustama Design JaanaÖ valmistaa tuohituotteita, käsin vedostettua taidegrafiikkaa ja taidetta myyntiin. Kodin pihapiirissä on vanha aitta, joka toimii työ- ja kurssitilana sekä kauppana.

”Alun perin opetustyön oli määrä olla pienenä lisänä tuotteiden valmistuksen ja myynnin rinnalla, mutta toisin kävi. Nyt olen täystyöllistetty kurssien kanssa.”

Suosion kasvuun on osaltaan vaikuttanut se, että sosiaalisen median ansiosta tuohityöt ovat päässeet entistä enemmän esille tekijöidensä kautta. Öljymäellä itselläänkin on seuraajia Japanissa ja Etelä-Koreassa saakka.

Tärkeä merkitys on ollut myös opaskirjoilla, joita Öljymäki on yhdessä äitinsä Eeva Rutasen kanssa kirjoittanut jo kolme kappaletta.

Ateneumin taidemuseon studioon tehty vitriini esittelee tuohityön valmistusta. Kuva: Jaana Öljymäen kuva-arkisto

Äiti ja tytär ovat halunneet tuoda esiin uusia näkökulmia tuohen käyttötapoihin. Vanhahtava mielikuva tuohitöistä on yhä se mökin seinällä roikkuva kontti tai virsut, ja niitä tehdään toki edelleenkin. Mutta tuohi taipuu lukemattomilla eri tavoilla myös vaikkapa koruiksi, sisustusesineiksi tai astioiksi.

”Uusia ideoita kertyy jatkuvasti, ja neljäskin kirja on jo ollut mielessä. Teemme kaiken aikaa yhteistä tuotekehittelyä äidin kanssa. Minä heitän ideoita ja hän testaa, miten ne toimivat käytännössä”, Öljymäki kertoo.

Öljymäki on perinyt rakkauden lajiin juuri äidiltään, joka opetti kansalaisopistoissa tuohitöiden tekemistä lähes 40 vuotta. Tyttären innostus tosin heräsi vasta aikuisiällä. Öljymäki kuvailee tuohta kiehtovaksi materiaaliksi, jolla on oma kimurantti kielensä.

”Puut ovat yksilöitä. Toisen puun tuohi on helpompaa käsitellä kuin toisen. Joskus tuohi punoutuu paremmin vino- ja joskus suorapunontaisesti. Tuohi kertoo, mitä siitä voi parhaiten tehdä, ja tekijän pitää opetella ymmärtämään. Tuohen kanssa ei kannata ruveta taistelemaan.”

Kestävä käsityötuote perustuu materiaalin tuntemukseen. Kun tuohta käyttää oikealla tekniikalla, myös lopputulos on laadukas ja kestävä.

Öljymäki puhuukin painokkaasti materiaalin kunnioituksen puolesta. Siihen kuuluu myös oikeaoppinen keruu. Paras ajankohta on yleensä juhannuksen molemmin puolin, jolloin kuori irtoaa helpoiten.

Tuohen keruu ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaan siihen tarvitaan metsänomistajan lupa. Öljymäki on jo monen vuoden ajan tehnyt yhteistyötä paikallisen sahayrityksen kanssa. Hän sanoo olevansa kiitollinen siitä, että yritys tukee käsityöläisyyttä.

”Tuohi kerätään sellaisista puista, jotka tullaan kaatamaan. Puun myöhempään käyttöön se ei vaikuta, sillä korjuun yhteydessä kuorta tuhoutuu joka tapauksessa. Tuohen keruulla saadaan materiaali hyötykäyttöön.”

Perinteen arvostuksesta kertoo, että uudelleen avatun Ateneumin taidemuseon studiotilassa esitellään tuohitöiden valmistusta. Esillä on muun muassa Öljymäen tilaustyönä tekemä tuohinen tarvikelokerikko.

Öljymäen tietämystä on hyödynnetty myös museon kokoelmien esittelyssä. Ferdinand von Wrightin vuonna 1880 maalaamassa Metsämaisema Haminanlahdella -teoksessa näkyy koivuja, joista on kerätty tuohta.

”Arvostan todella paljon sitä, että museo pyysi minulta siihen liittyen asiantuntijatietoa myös tuohen käytöstä ja keruusta”, Öljymäki sanoo.