Mustikka ei taannu enää, vaan leviää reippaasti – tässä syyt

Metsollekin riittää taas mustikkaa entistä enemmän. Kuva: Sepppo Rintelä

Mustikka ja metsäkerrossammal ovat alkaneet runsastua Etelä-Suomen metsissä, Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimuksista selviää.

Tiedot on saatu viime vuonna tutkituilta koealoilta. Vertailuaineistona on käytetty samoilla koealoilla vuosina 1985–86 ja vuonna 1995 tehtyjä kasvillisuusinventointeja.

Aiempien havaintojen perusteella mustikan peittävyys on vähentynyt Suomen metsissä merkittävästi. Siitä on syytetty avohakkuita ja ympäristöjärjestöt ovat esittäneet siirtymistä jatkuvaan kasvatukseen.

Tärkein syy mustikan menestymiseen on metsien muokkausmenetelmien muutos.

”Mustikan palautuminen avohakkuun ja metsän uudistamisen jälkeen on nopeampaa, jos maanmuokkaus ei katko varpujen maavarsia. Uudistusalan laikutus ja äestys olivat vallitsevia maanmuokkaustapoja vielä 1990-luvulla. Nykyisin niitä kevyempi mätästys on selvästi yleisin maanmuokkaustapa”, kertoo professori Raisa Mäkipää Lukesta.

”Mustikka väheni voimakkaasti aina 1950-luvulta 1990-luvulle. Taustalla oli metsien tiheytyminen, avohakkuut ja maanmuokkaus”, Mäkipää sanoo.

Kangasmetsien äestys ja laikutus vähentävät jyrkästi mustikan esiintymistä, koska mustikka on kasvullisesti maavarsien kasvaessa leviävä laji.

Vuonna 1996 maanmuokkausala oli yhteensä 128 000 hehtaaria, josta mätästystä oli 20 000 hehtaaria ja muita tapoja yhteensä 108 000 hehaaria.

Vuonna 2020 ala oli yhteensä 90 000 hehtaaria, josta mätästystä 65 000 ja muita yhteensä 25 000 hehtaaria.

Metsät ovat tihentyneet 25 vuoden aikana. ”Puuston määrä on lisääntynyt neljänneksen ja 1950-luvun alkuun verrattuna 50 prosentilla. Tämä varmasti näkyy myös muussa metsäkasvillisuudessa”, arvioi valtakunnan metsien inventoinnista (VMI) vastaava johtava tutkija Kari T. Korhonen Lukesta.

Kesällä 2021 eteläisessä Suomessa tehty kasvillisuusinventointi on osa valtakunnallista operaatio Mustikkaa. Inventointi kattaa koko Suomen ja siinä käydään vuosien 2021−2023 aikana läpi viimeksi 27 vuotta sitten tutkitut koealat.

”Metsäkasvilajien levinneisyysalueiden on ennustettu siirtyvän ilmaston lämmetessä noin kahdeksan kilometriä vuodessa. Ennusteen mukaan esimerkiksi puolukan varvikot taantuvat Etelä-Suomessa, mutta viime vuoden koealojen perusteella taantumista ei näy. Metsien käsittelyllä on suuri merkitys”, Mäkipää kertoo.

Ensimmäinen koko maan kattava kasvillisuusinventointi tehtiin Suomessa jo 1951-1953 -ensimmäisenä maailmassa käyttäen silloisen Valtakunnan metsien inventoinnin koealoja.

Tutkimusta rahoittavat maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö, Suomen itsenäisyyden juhlarahasto ja Hako Ollikaisen säätiö.