Vastuutonta vastuullisuutta emme kaipaa: Ekologista, taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä pitää edistää rinnakkain
Järkevät uudistukset etenevät takuuvarmasti, jos niiden toteuttaminen on myös käytännössä mahdollista ja ovat tasapainoisia.Syksy on ollut sakeana keskustelua, ohjeita ja lainsäädäntöhankkeita maa- ja metsätalouden harjoittamisen pelisäännöistä. Ei ole merkkejä siitä, että vauhti hidastuisi täällä kotimaassa hallituskauden kääntyessä loppusuoralle.
Ei myöskään Brysselissä, jossa hallintokausi on myös kääntymässä loppusuoralle ja vihreä vallankumous ilmeisesti yritetään saada valmiiksi keinolla ja hinnalla millä hyvänsä.
Ennallistaminen, metsäkato, taksonomia, uusiutuvan energian direktiivi RED ja moni muu sana alkaa olla puhekielen yleisiä sanoja, vaikka harva meistä voi ymmärtää niiden todellista sisältöä – ja tuskin kukaan kokonaisuuttakaan. Eivät päättäjätkään.
Kustannus- ja hyötyhaitari on satoja miljoonia tai jopa miljardeja euroja.
Erityisesti tällainen repivä ja syytteleväkin keskustelu elinkeinojen, jopa yksittäisen elinkeinonharjoittajan arvostelu, aiheuttaa enemmän takapakkia kuin edistymistä.
Näyttää valitettavasti siltä, että vastuullisuudella on myös vastuuton olomuoto, joka nostaa päätään aina tilaisuuden tullen. Erityisesti vaalien taas lähestyessä poliittista käyttövoimaa etsitään vastakkainasettelun kiihdyttämiseksi yhteiskunnassa.
Se ei ole hyväksi Suomelle, suomalaisille eikä muillekaan. Ei tällaisina kriisiaikoina – tuskin muulloinkaan.
Vastuullisuutta on ajattelutapa ja toiminta, jossa otetaan huomioon kestävyyden kolme ulottuvuutta tasapainoisesti. Ekologista, taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä voidaan edistää rinnakkain, jolloin kyseessä on aidosti vastuullinen toiminta. Jos niitä edistetään erikseen tai unohdetaan joku osa-alueista, kyse on vastuuttomuudesta.
Osaoptimoinnille pitää saada stoppi.
MTK:n jäseniä, metsänomistajia, ruuantuottajia ja muita maaseudun yrittäjiä ja heidän harjoittamiaan elinkeinoja yhdistää se, että ne lähes täysin perustuvat uusiutuviin luonnonvaroihin ja niiden kestävään taloudelliseen hyödyntämiseen.
Vastuullisuus ja kestävyys eivät ole jäsenkunnallemme eikä järjestöllemme uusi ja vieras asia. Läpi vuosikymmenten ja vuosisatojen uusiutuviin luonnonvaroihin pohjautuvia elinkeinoja on Suomessa pyritty harjoittamaan siten, että luonnon tarjoamasta sadosta, virkistyskäytöstä ja muusta hyvästä voivat nauttia myös tulevat sukupolvet.
Ylisukupolvisuus on ohjannut toimintaa. Tästä kaikesta osoituksena globaalissa vertailussa saamamme mitalisijat niin metsien, peltojen kuin muunkin maaseutuvarallisuuden hoidossa.
Toimintaa on ohjannut tutkitun tiedon ja parhaan osaamisen hyödyntäminen.
Onneksi Suomi ja me suomalaiset olemme osaamisessamme maailman kärkeä ja tunnemme paikalliset olosuhteemme äärimmäisen hyvin – parhaiten maailmassa. Sen vuoksi rajojemme ulkopuolelta tuleva mestarointi loukkaa luonnonvaroista elävää suomalaista. Samoin oman pesän likaaminen.
Vastuullisuutta on pyrkiä pitämään oman maamme olosuhteisiin soveltuvasta tietopohjasta kiinni ohjaamalla riittävästi tutkimus- ja koulutusvaroja luonnonvara-alan toimijoille.
Järkevät uudistukset etenevät takuuvarmasti, jos niiden toteuttaminen on myös käytännössä mahdollista ja ovat tasapainoisia.
Elinkeinon harjoittajilla on kuitenkin myös täysi oikeus edellyttää, että tutkimuspanokset tuottavat riittävän selkeää tietoa uusiin eteen tuleviin viheliäisiin ongelmiin. Vastuullinen tiede tuottaa myös tietoa, jota käytännön toimijat voivat soveltaa menestyksekkäästi.
Uudistusten ja lakihankkeiden taustalla pitää olla laadukas etukäteen tehty vaikutusten arviointi. Se on vastuullisuutta parhaimmillaan. Nykyinen komissio näyttää ottaneen käyttöön kokeilukulttuurin, josta on päästävä eroon.
Oikein mitoitettu sopeutumisaika elinkeinonharjoittajille on myös keskeinen vastuullisuuden elementti. Viisi tai kymmenen vuotta on usein liian lyhyt aika kalliiden muutosten tekemiseen.
On ymmärrettävä, että muutoksen hetkellä pitää julkisen vallan antaa myös yrittäjille mielekäs tie hyödyntää tekemänsä investoinnit. Muuten riskinotto häviää ja samalla leikataan siivet hyvinvointivaltion tulevaisuudelta.
Suomalaisen maatalouden ja metsätalouden harjoittajien näkökulmasta vilpitön ja mielestäni varsin kohtuullinen toive on se, että yhteiskuntamme ääriajattelijoiden piirissäkin reilusti tunnustettaisiin, että lähes kaikilla mittareilla pärjäämme muun maailman kanssa vastuullisuudessa ja kestävyydessä.
Elinkeinoja on harjoitettu ja kehitetty parhaimman käytettävissä olevan tiedon mukaisesti. Ja hyviä tekoja tehdään uuden tiedon valossa jatkossakin joka päivä. Järkevät uudistukset etenevät takuuvarmasti, jos niiden toteuttaminen on myös käytännössä mahdollista ja ovat tasapainoisia.
Edunvalvojana tehtävämme on tukea jäseniämme kannattavan ja kestävän elinkeinotoiminnan harjoittamisessa. Se on järjestömme vastuullisuutta.
Jyrki Wallin
toiminnanjohtaja
MTK
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.

- Osaston luetuimmat




