Myös Itä-Suomen hallinto-oikeus tyrmäsi ilveksen metsästystä koskevat poikkeuslupapäätökset

Hallinto-oikeudet ovat kumonneet ilveksen poikkeuslupapäätöksiä luonnonsuojelujärjestöjen valituksista. Kuva: Petteri Kivimäki

Myös Itä-Suomen hallinto-oikeus on kumonnut Suomen riistakeskuksen päätökset, joilla oli syksyllä 2023 myönnetty poikkeusluvat 125 ilveksen metsästämiseen Etelä-Savossa, Kymenlaaksossa, Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa.

Turun hallinto-oikeus kumosi jo aiemmin luonnonsuojelujärjestöjen valituksista Suomen riistakeskuksen päätökset, joilla oli myönnetty ajalle 1.12.2023–29.2.2024 poikkeusluvat 20 ilveksen metsästämiseen Varsinais-Suomessa sekä 12 ilveksen metsästämiseen Satakunnassa.

Itä-Suomen hallinto-oikeuden perusteluissa viitataan muun muassa korkeimman hallinto-oikeuden 30.10.2023 ja aiemmin antamiin vuosikirjapäätöksiin koskien suurpetojen kannanhoidollista metsästystä Suomessa. Hallinto-oikeus oli jo aiemmin antamillaan välipäätöksillä kieltänyt Suomen riistakeskuksen päätösten täytäntöönpanon.

Luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan e alakohta on ollut esteenä poikkeuslupien myöntämiselle. Unionin tuomioistuimen tulkinnan mukaan luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohtaan perustuvaa poikkeusta voidaan soveltaa vain konkreettisesti ja tapauskohtaisesti erityisten vaatimusten täyttämiseksi erityistilanteissa.

Riistakeskuksen päätöksissä poikkeuslupien tavoitelluksi päämääräksi oli esitetty ”paikallisyhteisön sitouttaminen ilveskannan suotuisan suojelun tason säilyttämiseen toteuttamalla ilveskannan hoitosuunnitelmaa ilveskannan kasvunopeutta säätelemällä vuosittaisilla verotustason muutoksilla kannan kehityksen mukaan”.

Hallinto-oikeus toteaa päätöksissään, ettei riistakeskuksen päätöksistä ilmene, että paikallisyhteisön sitoutuminen ilveksen suotuisan suojelun tason säilyttämiseen poikkeuslupa-alueilla olisi ollut puutteellista.

Hallinto-oikeuden mukaan ei käynyt ilmi, että tältä osin olisi olemassa jokin erityinen ongelma tai tilanne, johon on puututtava. Riistakeskus ei ole päätöksissään myöskään esittänyt selviä ja täsmällisiä perusteluja sille, että ilman poikkeusluvan myöntämistä paikallisyhteisön sitoutuminen ilveksen suotuisan suojelun tason säilyttämiseen poikkeuslupa-alueilla heikkenisi tulevaisuudessa. Päätöksessä ei myöskään esitetty täsmällistä selvitystä siitä, missä määrin sitoutumisen heikkeneminen vaikuttaisi ilveksen suotuisan suojelun tason säilymiseen.

Hallinto-oikeuden mukaan riistakeskus ei myöskään ole päätöksissään kyennyt täsmällisten tieteellisten tietojen perusteella osoittamaan, että poikkeusluvilla kyetään saavuttamaan niille asetettu päämäärä. Näin ollen riistakeskus ei ole riittävällä tavalla perustellut poikkeuslupien päämäärää koskevan edellytyksen täyttymistä.