Isomäki: Luotettavinta tietoa metsiemme hiilinielusta
"Ainoa luotettava tapa arvioida Suomen metsien hiilivarastojen kehitystä ovat nousevia ja laskevia kaasuvirtoja mittaavat laitteistot", Aarteen kolumnisti Risto Isomäki kirjoittaa.
Pohjoisten metsien maaperä voi olla oletettua suurempi hiilinielu, kirjoittaa Risto Isomäki. Kuva: Aune SinkkonenYhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallintovirasto Nasan satelliitilla tekemien mittauksien mukaan Suomen metsät olisivat edelleen suuri hiilinielu. Nasan keräämän datan mukaan metsämme poistaisivat ilmakehästä enemmän hiilidioksidia kuin sitä vapautuu eri syistä ilmaan Suomen alueella.
Julkisuudessa on aivan oikein todettu, että Suomesta viedyn paperin ja kartongin polttaminen muualla maailmassa ei näy satelliitin tekemissä mittauksissa hiilidioksidipäästönä. Suomesta on viety tyypillisesti noin kahdeksan miljoonaa tonnia paperia ja kartonkia vuodessa.
Jos se kaikki olisi jossakin vaiheessa käyttämisensä jälkeen poltettu, tästä olisivat vuosittain aiheutuneet vajaan 15 miljoonan tonnin suuruiset hiilidioksidipäästöt. Todellinen luku on jonkin verran pienempi, sillä osa Suomen tuottamasta paperista ja kartongista on varastoitunut hiilenä kirjoihin tai kaatopaikkojen ilmattomaan tilaan.
Suomeen on Nasan mittauksien aikana myös tuotu vuosittain 11–15 miljoonaa kuutiota puuta. Melkein kaikki tuontipuu on joko keitetty selluksi tai poltettu. Tämä näkyy satelliittikuvissa ”ylimääräisenä” hiilidioksidipäästönä, jonka pitäisi olla suunnilleen yhtä suuri kuin paperin ja kartongin viennin aiheuttama ”puuttuva päästö”.
Satelliitti on totta kai ottanut huomioon Suomen luonnontilaisten soiden ilmakehästä vuosittain imemät noin 1,6 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Mutta se on huomioinut myös metsiksi ojitettujen soiden päästöt, joiden koosta meillä ei ole luotettavaa arviota.
Lisäksi satelliitti on ottanut huomioon metsäkadosta aiheutuvat hiilipäästöt (2–4 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuodessa), polttopuun käytön, sellunkeiton, fossiilisista polttoaineista ilmaan vapautuvan hiilidioksidin (35–40 miljoonaa tonnia) sekä kivennäismailla sijaitsevien peltojen (2–3 miljoonaa tonnia) ja turvepeltojen päästöt (nykyarvion mukaan 6–6,5 miljoonaa tonnia).
Jos Nasan mittaustulokset pitävät paikkansa, Suomen metsät imevät vuosittain ilmasta 45–55 miljoonaa tonnia hiilidioksidia – tai vielä enemmän, jos myös epäonnistuneet soiden ojitukset vapauttavat ilmakehään paljon hiiltä.
Tämä alkaa jo tuntua epäilyttävän isolta luvulta, ja pitää kysyä, miten tarkka Nasan satelliittien kalibrointi on. Toisaalta Nasan muita maita ja alueita koskevat arviot tuntuvat oikeaan osuvilta. Niiden mukaan Argentiinan Gran Chaco on muuttunut hiilinieluksi ja Brasilian Amazoniasta on tullut iso hiilipäästöjen lähde. Venäjän peltojen kasvaminen umpeen on värjännyt itäisen naapurimme hiilinielukartassa syvänvihreäksi.
Suomen omat arviot perustuvat linjalaskentoihin. Niitä ei alun perin ole tarkoitettu hiilinielujen arviointiin eikä niitä pitäisi siihen käyttää, koska ne eivät kerro mitään siitä, mitä maanpinnan alla tapahtuu.
Puunjuurien, kantojen, humuksen sekä maaperässä syntyvän hiilihapon, karbonaattien ja bikarbonaattien muodostamia hiilinieluja on vaikea seurata, koska metsissä ei ole mahdollista ottaa kairausnäytteitä. Kaira pysähtyy aina ensimmäiseen kiveen tai juureen.
Ainoa luotettava tapa arvioida Suomen metsien hiilivarastojen kehitystä ovat nousevia ja laskevia kaasuvirtoja mittaavat laitteistot. Niillä tehdyt pistemäiset mittaukset ovat jo pitkään viitanneet siihen, että pohjoisten metsien maaperä voisi olla oletettua suurempi hiilinielu.
Nature-lehdessä julkaistun, Riikka Purran puoluejohtajien ilmastoaiheisessa vaalipaneelissa esille nostaman tutkimuksen mukaan kaasuvirtojen mittaustornit ovat sitä paitsi aliarvioineet maaperän hiilinielujen kokoa. Henriikka Vekurin ja kumppanien tutkimuksen mukaan joka toisessa aineistossa vuosittain maan alle hehtaaria kohden katoavan hiilen määrä oli laskettu 300–400 kiloa liian pieneksi. Tämä Naturen tutkimustulos sopii suhteellisen hyvin yhteen Nasan satelliittimittauksien kanssa.
Kyseessä ei varmaankaan ole lopullinen totuus. Uudet mittaustulokset ovat silti parasta tietoa, mikä meillä asiasta tällä hetkellä on. Virhemarginaaleistaan huolimatta mitatut tulokset ovat paljon kovempaa hiilinieluja ja -varastoja koskevaa evidenssiä kuin EU:n poliittiset päätökset tai tietokonemallien tuottamat arvaukset.
Aarteen kolumnisti, metsänomistaja Risto Isomäki (s. 1961) tunnetaan tieteisromaaneistaan ja tietokirjoistaan.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
