Komission valmistelu menee jälleen harmaalle alueelle − yhden metsänhoitomenetelmän nostaminen toisten yläpuolelle ei ole järkevää

Suomen rinnalla viimeisimpänä Ruotsi, Tšekki, Saksa, Ranska, Slovenia, Puola ja Romania ovat ilmoittaneet, että niiden metsänielut ovat ennakoitua merkittävästi pienempiä.  Kuva: Risto Jussila

MT Metsä|Metsäpolitiikka

4.3.202515:00

Kolumni

Maria Pohjala

Euroopan komissio on aloittanut uuden toimikautensa loppuvuodesta ja alkaa käynnistellä hiljalleen moottoreitaan myös metsiin liittyvissä uusissa aloitteissa. Komission työohjelman mukaan metsiin liittyvää sisältöä on tulossa esimerkiksi hiilinielujen lulucf-asetuksen päivityksen ja uuden biotalousstrategian julkaisun myötä.

Hiilinielukeskusteluista odotetaan hankalia. Moni Euroopan jäsenmaa on menettänyt kykynsä sitoa hiiltä muun muassa massiivisten metsätuhojen seurauksena. Suomen rinnalla viimeisimpänä Ruotsi, Tšekki, Saksa, Ranska, Slovenia, Puola ja Romania ovat ilmoittaneet, että niiden metsänielut ovat ennakoitua merkittävästi pienempiä.

Komission tulisikin reivata lulucf-asetusta suuntaan, joka olisi realistinen. Nykyiset EU-tavoitteet metsien nieluille ovat mahdottomia saavuttaa muuttuvassa ilmastossa. Samaan aikaan metsille ei tule asettaa mahdottomia odotuksia; ilmastopolitiikan ei kuulu nojautua näin paljon nielujen varaan.

Kun Euroopan komission työohjelmaa katsoo, jää joitain aloitteita hämärän peittoon. Vaikka komission poliittinen johto tekee lopulliset päätökset siitä, mitä esityksiä julkaistaan, myös vuonna 2021 julkaistu EU:n metsästrategia vuoteen 2030 asti antaa vihiä komission aikeista. Vaikka suurin osa komission johdosta on vaihtunut, rivivirkahenkilöt ovat pysyneet pitkälti samoina. Se tarkoittaa, että komission pitkän aikavälin metsästrategian valmistelu jatkuu suurelta osin ennallaan.

Komission järjestämissä tilaisuuksissa on sadellut vihjeitä tulevasta. Yksi niistä on ”luonnonläheisen metsätalouden” sertifiointi (closer-to-nature certification).

Luonnonläheisen metsätalouden määritelmää on valmisteltu EU:ssa pitkään ja hartaasti, ja sen pohjalta on julkaistu komission vapaaehtoinen ohjeistus. Suomessa määritelmä yhdistetään usein jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen.

Sen nostaminen EU:n suosimaksi metsien hoitomuodoksi herättää kuitenkin kummastusta. Metsänhoitomenetelmät vaihtelevat EU-maissa, ja ne valitaan aina metsänomistajan toiveiden sekä kasvupaikan ja -tyypin mukaan. Siksi yhden menetelmän nostaminen toisten yläpuolelle ei ole järkevää.

Jokaisella metsänhoitomenetelmällä on omat hyvät ja huonot puolensa, ja jatkuvaan kasvatukseen siirtyminen kaikkialla Euroopassa voisi tehdä hallaa metsien pitkän aikavälin kasvulle ja hiilen sidonnalle.

Uuden sertifikaatin kehittäminen herättäisi myös ihmetystä nykyisten sertifiointijärjestelmien tulevaisuudesta. Nykyiset metsäsertifikaatit ovat riittäviä puun käytön kestävyyden varmistamiseen ja niitä päivitetään jatkuvasti vastaamaan yhteiskunnan vaatimuksia.

Komission valmistelu menee jälleen harmaalle alueelle siinä, kuinka paljon komissio haluaa puuttua jäsenmaiden metsien käyttöön.