Tammikuun lopun ja helmikuun puolenvälin tienoilla Etelä- ja Keski-Suomessa voi jäällä nähdä pimeän tullen hetken aikaa tuikkivia otsalamppujen valoja ja sitten paikalleen pilkkimään keskittyneitä hahmoja.
Liikkeellä ovat mateenpilkkijät.
Viime viikon tiistaina Kuopion Kallavedellä Itkonniemellä välkkyi tavallista enemmän otsalamppujen valoja ja näkyi iso joukko pilkkimään keskittyneitä hahmoja. Madebussi toi madepilkistä kiinnostunutta väkeä Puijon Pilkin ja Suomen Vapaa-ajankalastajien keskusjärjestön (SVK) asiantuntijoiden oppiin.
Tapahtuma oli osa järjestön valtakunnallista pilottitoimintaa, jossa pyritään löytämään uusia tapoja innostaa aikuisia kalastusharrastuksen pariin. Mukaan ilmoittautui koronarajoitusten sanelema enimmäismäärä eli 20 henkeä.
Tapahtuman valmistelut oli tehty viimeisen päälle. Jäälle oli tampattu kävelemällä polut, pilkkiavantoja oli kairattu valmiiksi, kaikille oli varattu vapoja ja syöttikalaa oli tarjolla.
"Tavoitteena oli onnistunut elämys osallistujille. Silloin ei asioita tehdä vaikeimman kautta", totesi Puijon Pilkin puheenjohtaja Aarne Keurulainen.
Vapaa-ajankalastajien kalatalousasiantuntijan Janne Tarkiaisen opastama ryhmä edusti erinomaisesti madebussille kaavailtua kohderyhmää. Matkassa oli kalastuksesta kiinnostuneita nuoria ja nuorehkoja aikuisia, joille kokemusta ei ollut vielä karttunut kovin paljon.
Kukka Koskinen, Anna-Katri Laakkonen ja Petri Lappi ovat työkavereita, jotka sattuivat näkemään Facebookissa madebussin mainoksen ja innostuivat.
Lappi kalastaa kesällä jonkin verran, Laakkonen ja Koskinen vähemmän. Mahdollisuus oppia lisää opastetusti ja tapahtuman helppo saavutettavuus saivat heidät hyppäämään bussin kyytiin.
Timo Taskinen kalastaa jonkin verran, mutta hän kaipasi vinkkejä nimenomaan matikkapilkkiin. "Sopivien paikkojen löytäminen tuntuu haastavalta."
Miksi matikkapilkille lähdetään nimenomaan pimeässä ja talvipakkasella? Mateen kutuaika on tammi–helmikuussa, ja se kutee vuodesta toiseen samoilla paikoilla. Kala on muutenkin aktiivinen kylmässä vedessä, ja kutua varten se siirtyy syvänteistä matalikoille.
Kun Laakkonen, Lappi, Koskinen ja Taskinen saivat vavat käsiinsä, Tarkiainen neuvoi koputtelemaan ahvenella syötitettyä morria pohjassa. Pohjaa vasten kopsahteleva syötti herättää liikkeellä olevan mateen kiinnostuksen.
Lähes kaikki madebussin kyydissä kalaan kulkeneet lainasivat järjestäjien vapaa. Hanna Jakosella oli matkassa oma vapa.
"Muutin runsas vuosi sitten Hampurista Suomeen. Jostain syystä mielessä kyti haave päästä kalaan ja pilkille. Viime syksynä ostin muun muassa pilkkivavan, mutta en raaskinut ostaa kairaa. Epäilin, josko pääsen kuitenkaan pilkille. Mutta täällä sitä vihdoin ollaan ja haave toteutui", kertoo Jakonen ja helähtää useasti iloiseen nauruun. Hän kertoo viihtyneensä ja tapahtuman ylittäneen hänen odotukset.
Puijon Pilkin mademaestro Juha Saarelainen jakoi auliisti vinkkejään ja neuvojaan. Ne olivat kultaakin kalliimpia aloittelijoille, sillä matkassa oli monia, jotka eivät olleet edes nähneet madetta.
"Made nousee avannosta usein pyrstö edellä. Jos saa yhden mateen, samassa paikassa istumista kannattaa jatkaa, sillä parhaassa tapauksessa voi osua matikkapolun varteen. Kun polkua pitkin kulkee ensin mamma, eli naarasmade, sitä seuraavat kollit, eli koirasmateet", kertoilee Saarelainen.
Ja jos mateenpilkkimiseen hurahtaa ihan tosissaan, samanhenkisiä ihmisiä löytää Facebookista alan ryhmistä, hän vielä vinkkaa.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
