Tunturien koivikot ja jäkäliköt ovat kuluneita, mutta toisaalta porot pitävät luontotyyppejä avoinna harvinaistuville lajeille

Tunturialueen jäkäliköt luokitellaan voimakkaasti kuluneiksi ja hitaasti uudistuviksi. Kuva: Markku Vuorikari

Porojen kesälaidunnus estää tai hidastaa puuttoman paljakan ja tundran pensakoitumista ja metsittymistä. Näin säilyy elinympäristöjä puuttomien alueiden eliöille, joita ilmastonmuutos uhkaa. Tunturien kaljuuntumista vahvistavat tunturi- ja hallamittarituhot. Tunturikoivikoita on tuhoutunut satojen neliökilometrien alueelta.

Toisaalta tunturikankaat kuluvat porojen laiduntaessa. Lisäksi havupuut voivat ilmaston lämmetessä vallata tilaa tuntureilta.

Suomen luontotyyppien uhanalaisuuskartoituksen mukaan merkittävin syy tunturiluontotyyppien uhanalaistumieen on ilmastonmuutos. Myös laidunnuksella on osansa kehityksessä. Heikkeneviksi luetaan kaikki tunturikoivikot sekä tunturikoivupensaikot ja osa tunturikankaista.

Tunturialueen jäkäliköt luokitellaan voimakkaasti kuluneiksi ja hitaasti uudistuviksi.

Hirvieläimet muuttavat kasvillisuuden rakennetta ja samalla selkärangattomien elinoloja. Kevon tutkimusaseman johtaja Otso Suominen Turun yliopistosta kertoo, että esimerkiksi kotilot ja etanat vähenevät laidunnuksen myötä.

Maan pinnalla metsästävät petohyönteiset ja hämähäkit yleistyvät laidunnetuissa ympäristöissä, kun taas verkoilla metsästävät hämähäkit viihtyvät laiduntamattomassa kasvillisuudessa.

Maan pinnan kovakuoriaislajisto on rikkaimmillaan kohtuullisen laidunnuspaineen alla, mutta niiden määrä vähenee voimakkaan laidunnuksen myötä. Sama pätee moniin kasviryhmiin.

Mustikka, puolukka, juolukka ja variksenmarja näyttäisivät tuottavan enemmän ja kookkaampia marjoja laidunnetuilla aloilla. Asia selittynee lehtipuuvesakon vähentymisellä ja valon määrän lisääntymisellä.