Ruotsi torjuu metsäpaloja Suomea heikommin, mutta yhdessä asiassa voisimme silti ottaa oppia naapurilta

2018 Ruotsissa oli poikkeuksellisen kuiva ja kuuma kesä, mikä aiheutti paljon metsäpaloja. Länsinaapurissa paloi tuolloin lähes 25 000 hehtaaria ja suurin yksittäinen palo oli 8 400 hehtaaria. Suomessa paloi samana vuonna noin 1 200 hehtaaria metsää, ja suurin palo jäi noin 50 hehtaariin.

Ero maiden välillä on selvä. Sitä ei selitä sää, vaan ennemminkin maiseman ja pelastusorganisaatioiden rakenne.

Suomessa palon leviämistä hidastavat luonnolliset esteet, kuten järvet ja suot, sekä ihmisen muokkaama maisema. Tiheä metsäautotieverkosto ja siten pienempi ja vaihtelevampi kuviokoko katkovat palon etenemistä enemmän kuin Ruotsissa.

Vuoden 2018 palokauden jälkeiset tutkimukset osoittivat, että nopea vasteaika sekä samanaikaisten palojen syttyessä myös torjuntaresurssien riittävyys ovat kriittisiä tekijöitä palontorjunnan kannalta. Palojen havainnointia on sekä Suomessa että Ruotsissa tehostettu lentotähystyksen ohella esimerkiksi kaukokartoitusmenetelmiä kehittämällä.

Palojen jälkivartiointi sammutuksen jälkeen on tärkeä osa riskinhallintaa, ja korostaa resurssien riittävyyden tärkeyttä tilanteissa, joissa useita paloja syttyy samanaikaisesti. Ruotsissa jälkivartioinnin merkitystä osoittaa, että yhdeksän suurinta uudelleen syttynyttä paloa kattoivat yli 60 prosenttia kaikesta palaneesta alasta vuonna 2018.

Paloriskeihin vaikutetaan jo ennen palon syttymistä. Paloriskien hallintaa ei kannata tarkastella vain sammutuksen näkökulmasta, vaan osana maisematasoista metsien käyttöä, ennallistamista ja alueellista suunnittelua.

Ennallistetut ja kosteina säilyvät suot voivat toimia luontaisina palon leviämisen esteinä. Ojitetuilla turvemailla palot voivat kyteä pitkään ja olla vaikeita sammuttaa.

Palanut metsä on usein taloudellinen tappio, mutta ekologisesti metsäpalo on boreaalisen metsän luontainen häiriö.

Ruotsissa vuoden 2018 palojen jälkeen esimerkiksi Ängrabrännan ja Nötberget norra suojeltiin palon synnyttämien luontoarvojen vuoksi yhteensä useita tuhansia hehtaareja.

Suomessakin paloalueita on suojeltu. Metso-ohjelman puitteissa on suojeltu muun muassa Kalajoen, Muhoksen ja Haukiputaan paloalueita.

Tuore ruotsalainen mielipidetutkimus myös osoittaa, että tieto palojen ekologisista vaikutuksista voi muuttaa suhtautumista palon jälkeiseen metsänkäsittelyyn.

Euroopan komission tuore maastopalostrategia tukee samaa johtopäätöstä, johon Suomen ja Ruotsin vertailu ohjaa: palojen hallinta on kokonaisvaltaista riskien hallintaa, jossa yhdistyvät ennaltaehkäisy, varautuminen, nopea vaste ja jälkihoito, mutta myös palaneiden alueiden luontoarvojen arviointi.