Liminganlahden lintunäyttelystä saa irti näkemättäkin

Jarkko Lauri tunnustelee harvinaisen mustapyrstökuirin muotoa. Kuva: Maiju Pohjanheimo

Lasse Jalonen kuuntelee varpuslintujen ääniä. Kuva: Maiju Pohjanheimo

Liminganlahden luontokeskuksen hoitaja Ulla Matturi ojentaa Jarkko Laurille ja Lasse Jaloselle pajulinnun munan tunnusteltavaksi. Kuva: Maiju Pohjanheimo

Liminganlahden luontokeskuksen hoitajaa Ulla Matturia jännittää. Hän on kutsunut opastetulle kierrokselle lintu­näyttelyyn kaksi näkövammaista testihenkilöä, jotka eivät kuulemma pelkää antaa rakentavaa kritiikkiä.

Kierrosta seuraa myös kourallinen toimittajia.

Lasse Jalonen ja Jarkko Lauri Pohjois-Pohjanmaan näkövammaisten hallituksesta lähtevät kierrokselle innostuneena, vaikka eivät varsinaisia lintumiehiä olekaan.

Kumpikaan heistä ei ole täysin sokea. Jalonen on ollut syntymästä saakka vaikeasti heikkonäköinen. Laurille näkö­vamma on kehittynyt ajan kanssa.

Liminganlahti on tärkeä levähdyspaikka muuttolinnuille.

Keväällä lumet sulavat lahdella aikaisemmin kuin lähiseudulla ja alueella on hyviä ruokailumaastoja.

”Rantaniityillä on kesätöissä emolehmiä ja lampaita, jotka pitävät rannan kasvillisuuden matalana. Muuten alue olisi kolmemetrisen järviruo’on peitossa”, Matturi kertoo.

Liminganlahti on Suomen tärkein merihanhen lisääntymisalue.

Matturi antaa Jaloselle käteen aidonkokoisen merihanhen mallin. Jalonen tunnustelee sen selkää, nokkaa ja pyrstöä.

”Tällaiset ovat hyviä sokeille, kun hahmottaa koon ja muodon”, Jalonen kiittää.

Matturi johdattaa miehet kuuntelemaan varpuslintujen ääniä kuulokkeista.

Ensimmäiseksi miehet saavat kuulla pajulinnun äänen.

”Tuttu ääni. Nyt tiedän, mikä lintu meidän pihassa laulaa”, Jalonen iloitsee ja kehuu äänitteitä laadukkaiksi.

Seuraavaksi Matturi ojentaa Jaloselle ja Laurille pikkuruisen pajulinnun munan sekä huomattavasti kookkaamman joutsenen munan.

Lintujen sulat kiinnostavat näkeviäkin.

Joutsenen sulka rahisee sitä sivellessä, kun taas suopöllön sulka on nukkainen ja sen vuoksi hiljainen. Pöllö pystyy liitämään ääneti. Kahvikupissa on tukko joutsenen pohjauntuvaa.

”Tämä on konkreettinen tapa oppia, kun pääsee kokeilemaan”, Jalonen sanoo. Linnun lämmöneristys on helppo ymmärtää perinpohjaisesti.

Lauri on samaa mieltä.

”Huononäköiselle on haaste, jos näyttelyesineet ovat vitriinissä. Hyvä, jos saa koskea ja pyöritellä”, hän toteaa.

Luontokeskuksen näyttely saa testihenkilöiltä paljon kiitosta.

Näkövammaisen on kuitenkin vaikeaa, ellei mahdotonta, kulkea näyttelyssä ilman opastusta.

Vaikka lintujen ääniä voi kuunnella nappia painamalla, on usein vaikea havaita, mistä oikeaa nappia voi painaa, Lauri havainnollistaa.