Metsähallituksen johtaja torjuu luontojärjestöjen vaatimukset: "Heillä on niin löysät kriteerit suojelulle, ettei niitä voi hyväksyä"

Metsähallitus Metsätalous Oy:n toimitusjohtajan Jussi Kumpulan mielestä tukkipuustojen suojelussa pitäisi huomioida myös suojelun vaikutukset esimerkiksi sahoihin. Kuva: Pekka Fali

"Monesti väitetään, että Metsähallitus hakkaa luonnonmetsiä tai vanhoja metsiä. Se ei pidä paikkaansa", sanoo Metsähallitus Metsätalous Oy:n toimitusjohtaja Jussi Kumpula.

Kumpula pitää Luonnonmetsä-työryhmän rajauksia osin huolimattomina.

"Heillä on niin löysät kriteerit suojelulle, ettei niitä voi hyväksyä. Yleensä kohteiden puusto on syntynyt siemenpuuhakkuun, kylvön tai istutuksen tuloksena, puustoa on kasvatettu jaksollisen kasvatuksen menetelmin taimikkoa perkaamalla ja harventamalla. Lisäksi niiltä löytyy ojituksia. Ne eivät ole luonnonmetsiä minkään määritelmän mukaan."

Kumpula myöntää, että Metsähallituksen talousmetsistä osa täyttää Metso-ohjelman suojelukriteerit. Ne eivät sovellu kuitenkaan valtion metsien suojelukriteereiksi.

"Metso-kriteerit on luotu mahdollistamaan yksityismetsien vapaaehtoinen suojelu. Tavoitteena on ollut saada prioriteettijärjestykseen kohteet, joita omistajat haluavat vapaaehtoisesti suojella."

Kumpulan mukaan Metsähallitus on omien kartoitustensa perusteella löytänyt valtion mailta Metsähallituksen ympäristöoppaan luontokohdekriteerit täyttäviä pienialaisia kohteita, mutta huomattavasti vähemmän kuin Luonnonmetsä-työryhmän kartoittajat. Näissä metsissä esimerkiksi lahopuuta on runsaasti.

Jos kohteet täyttävät Metsähallituksen ympäristöoppaan kriteerit luontokohteelle, ne on siirretty metsätaloustoimenpiteiden ulkopuolelle, Kumpula kertoo.

Metsähallitus aikoo suojella luonnontilaiset metsänsä sen määritelmän mukaan, joka EU:n biodiversiteettistrategian kansallisessa toimeenpanossa annetaan. Linjausta kriteereistä ja kynnysarvoista odotellaan kevään aikana.

"Meneillään olevien hakkuiden osalta toimimme voimassa olevien ohjeiden ja kriteerien perusteella."

Biodiversiteettistrategia edellyttää 30 prosentin suojelualaa maapinta-alasta ja sisävesistä. Tästä 10 prosenttiyksikköä tulisi olla tiukasti suojeltu.

Kumpulan mukaan Suomi yltää 10 prosentin tiukkaan suojeluosuuteen olemassa olevilla suojelualueilla. 30 prosentin kokonaistavoitteesta EU:n tasolla ollaan 26 prosentissa. Auki on, mistä puuttuvat neljä prosenttiyksikköä haetaan. Löyhempään suojeluun soveltuisivat muun muassa Metsähallituksen omalla päätöksellään suojelemat kohteet.

"Ei-lakisääteisiä kohteita on huomattava määrä, esimerkiksi alue-ekologiset kohteet ja arvokkaat elinympäristöt."

Kumpula muistuttaa, että suojelupäätöksissä vaakakupissa painavat myös elinkeinot.

"On hyvin tarkkaan harkittava eri näkökulmia. Jos halutaan suojella tukkipuustoja, se on pois nimenomaan sahatuotannosta, joka luo kaikkein pitkäikäisimpiä hiilivarastoja. Tukkipuustojen suojelu osuisi kaikkein pahimmin pieniin ja keskisuuriin sahoihin."

Lue myös:

Luontokartoituksen tulos: Valtio omistaa ja hakkaa samanlaisia metsiä, joita se ostaa suojeluun yksityisiltä