Miksi valtio kannustaa kasvattamaan taimikot tiheinä?
Ylitiheänä kasvatetun taimikkovaiheen jälkeen harvennus ei kannata oikein kenenkään kannalta.
Metsiä suositellaan kasvatettavaksi aiempaa tiheämpinä taimikkovaiheesta alkaen. Kuva: Markku Pulkkinen20.10.202514:00
Metsänhoitosuosituksilla on Suomessa jo pitkä historia. 1990-luvulta lähtien suosituksiin on noussut taloudellisten ja puuntuotannollisten tavoitteiden rinnalle myös ekologinen kestävyys. Nyttemmin suosituksissa korostuu myös ilmastonmuutoksen torjunta ja siihen sopeutuminen.
Tämä näkyy nyt niin, että metsiä suositellaan kasvatettavaksi aiempaa tiheämpinä taimikkovaiheesta alkaen. Muutokset eivät ole isoja, mutta havaittavia. Sama muutos näkyy metsätalouden kannustejärjestelmässä eli Metkassa.
Tiheyden lisäämiselle taitaa löytyä perusteet ilmastotavoitteista? Tiheämmät taimikot toimivat voimakkaampina hiilinieluina. Nykyisten Metka-tukiehtojen mukaan 3–8-metrisessä puustossa kasvatettavia puita tulee taimikonhoidon jälkeen olla vähintään 1200 ja enintään 2500 runkoa hehtaarilla. 2500 runkoa hehtaarilla on yleensä selvästi liikaa. Metsänhoitosuosituksissa näin suurta tiheyttä ei suositella kuin kylvömänniköihin korkean hirvituhoriskin alueilla ja hyvä niin.
Yksityismetsissä valtion tuet ohjaavat tekemistä. Onkin vaikea ymmärtää, miksi Metkan ehdot mahdollistavat taimikoiden jättämisen liian tiheiksi. Sekapuustoisuuden lisääminen saattaa olla yksi peruste. Liiallinen tiheys kääntyy kuitenkin ilmastokestävyyttäkin vastaan. Päinvastoin nuoria metsiä tulisi pääosin kasvattaa nykyistä harvemmassa asennossa kohti ensiharvennusta. Ainakin kuusen osalta tähän päästään laskemalla viljelytiheyttä. Männyn istutustiheyttä ei puolestaan kannata laskea alle 2000 kappaleen hehtaarilla. Rauduskoivuvaltaisissa taimikoissa kaikki, mikä ylittää 1600 kappaletta hehtaarilla, on liikaa.
On vaikea ymmärtää, miksi Metkan ehdot mahdollistavat taimikoiden jättämisen liian tiheiksi.
Jos ja kun taimikko on harvennettu 2500 kappaleen tiheyteen, ja käytännössä sen 100-200 kappaletta päälle, ensiharvennukseen joudutaan ylitiheyden vuoksi jo 11–12 metrin pituusvaiheessa. Poistuman keskijäreys jää alhaiseksi.
Harvennus ei kannata oikein kenenkään kannalta, mutta silti se tulee tehdä, jotta latvukset eivät supistu liikaa. Energiapuun kysynnän varaan ei kannata metsien hoitopäätöksiä kenenkään enää perustaa.
Metsänhoitosuositusten uudet harvennusmallit kannustavat nekin kasvattamaan metsiä entistä tiheämpinä. Jos ensiharvennuksen lähtökohtana on taimikonharvennuksessa turhan tiheäksi jätetty puusto, niin harvennusjäljeltä ei voi odottaa kovin paljoa. Pelkästään ajourien avaaminen pieniläpimittaiseen metsäkuvioon pudottaa runkolukua reippaasti ja urien välialueet jäävät helposti turhan tiheiksi. Tästä voi seurata tarve harventaa metsä uudestaan jo muutaman vuoden kuluttua. Ja tässäkin hakkuussa poistetaan lähinnä kuitupuuta melko pienellä kertymällä.
Onneksi valtiokaan ei sentään edellytä taimikoiden kasvattamista liian tiheinä. Metka-tuenkin voi nuoren metsän hoidolle saada niinkin harvassa asennossa kuin 1300 kappaletta hehtaarilla. Tätä kannattaa muuten jokaisen kokeilla edes jollain taimikonkulmalla.
Metsänhoitosuosituksetkaan eivät nykyään ole niin juhlallinen kooste kuin aiemmin. Metsänomistajille ja koko alalle on haaste pysyä suositusten perässä. Lopulta olennaisinta kuitenkin lienee, että taimikonhoito tulee ylipäätään tehtyä.
Kirjoittaja Petri Kortejärvi on metsänhoitaja ja metsäammattilainen, joka työskentelee metsäasiantuntijana finanssialalla.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
