Saisiko olla siivu jalavaa?
lahti (mt)
Helsingin Kaivopuistosta kaadettiin vuosina 2007 ja -08 jalavia ja lehmuksia. Suurin osa puiston käyttäjistä piti tekoa katastrofina, mutta toisille se tarjosi työtilaisuuden.
Puuseppä Päivi Salenius kertoo Woodism-työryhmästä Pro Puu -keskuksessa Lahdessa. Työryhmä aloitti toimintansa vuonna 2006 ja Salenius liittyi joukkoon seuraavana vuonna.
Woodismin ajatus on, että lenkkeilyreitin varrelta tuttua puuta voi ostaa pienen palan kotiinsa koriste- tai käyttöesineeksi jalostettuna. Liikaa viimeistelyä vältetään – puu saa näyttää sellaiselta kuin se on.
Saleniuksen käsialaa on muun muassa yksi eniten julkisuudessa olleista Woodism-tuotteista. Tapio Anttilan suunnitteleman Slice-pöydän taso on vinottain sahattu pätkä jalavan runkoa, josta ei ole poistettu kuoria.
”Sellaisen sahaus on vaikeaa. Parin metrin pätkästä läpimitaltaan 50–60-senttistä puuta sai viisi pöydänaihiota”, Salenius muistelee.
Puistopuut ovat täynnä yllätyksiä. Oksaisuuden ja lahon lisäksi niistä saattaa löytyä esimerkiksi sirpaleita muistona pääkaupungin sotavuosista.
Salenius toimii nyt kolmannessa käsityöammatissaan. Hän ehti opiskella kampaajaksi ja urheiluhierojaksi, mutta verstas kiinnosti enemmän.
”Ajattelin, että käsillä on päästävä tekemään ja metalli on liian kovaa”, hän naurahtaa.
”Jo pienenä tuli tehtyä puutöitä, veisteltyä puukonkahvoja.”
Hän valmistui puusepäksi 2006. Ensimmäinen työpaikka puusepäntehtaalla ei jaksanut kiinnostaa kauan.
Seuraavana vuonna hän alkoi toimia Woodism-ryhmässä ja aloitti tilauspuuseppänä.
”Suurin osa työstäni on mittatilaustöitä yksityishenkilöille. Woodism-tuotteiden tekeminen on vain pieni osa koko kuvaa.”
Saleniuksen mukaan joskus on vaikea selittää asiakkaalle, että puu ei taivu aivan kaikkeen.
”Syysuunnan vaikutusta saa joskus selitellä. Puu ei ole kuin muovia.”
Ihmiset ovat Päivi Saleniuksen mukaan entistä kiinnostuneempia yksilöllisistä ja laadukkaista kalusteista. Valinnat muuttuvat rohkeammiksi. Luonnollisuuttakin on alettu arvostaa.
”Olen jalostanut esimerkiksi vantaalaista metsää tv-tasoksi. Usein ihmiset yllättyvät siitä, miten kauan puun kuivuminen ja työstäminen kestää.”
Salenius kuivattaa puuta ensin kaksi vuotta ulkona ja yhden sisällä. Pari taapelia puistopuita on koko ajan Vesijärveltä puhaltavan tuulen kuivattavana.
Yksi mahdollisuus on myös tehdä vanhasta uutta. Esimerkiksi entiset kaapinovet ovat taipuneet Saleniuksen käsissä tyylikkäiksi huonekaluiksi.
”En halua kopioida tuotteita. Ikean kuvastosta voi toki ottaa ideoita, jotka voi sitten muokata paremmiksi ja kestävämmiksi massiivipuusta. Kalliimmaksihan se tietysti tulee.”
Saleniuksen opiskellessa alaa puolet oppilaista oli tyttöjä. Heistä ei hänen tietojensa mukaan ole enää alalla kovinkaan moni.
Vaikka sukupuoliroolit ammatinvalinnassa ovat historiaa, ennakkoluulot saattavat istua sitkeässä. Salenius kertoo iäkkäämmästä herrasta, joka pyysi saada tavata puusepän.
Kun selvisi, että kyseessä on nainen, järkytys purkautui parahdukseen: ”Naispuuseppä!”
Tämä tosin tuli korjattua salamannopeasti: ”No, ei se mitään.”
”En vieläkään tiedä, mikä minusta tulee isona. En osaa sanoa miten uskottava viisikymppinen puusepätär olisi”, Salenius pohdiskelee.
ANTTI HIRSAHO
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
