Metsä

Jatkuva kasvatus herättää edelleen epäluuloa – "Paluuta vanhaan asetelmaan, jossa puunostaja ilmoitti metsänomistajalle, miten ja koska sitä metsää hoidetaan, ei enää ole"

Isojaosta saakka Marika Hännisen suvulla pysyneet metsät saivat uudet suunnitelmat sukupolvenvaihdoksessa.
Kari Salonen
Marika Hännisen mielestä metsänomistajan on hyvä osata selkeästi sanoa toiveensa, kun hakkuita suunnitellaan. Hän haluaa hakkuukoneen metsäänsä ennen lintujen pesimäkauden alkua.

Kouvolalainen Marika Hänninen katselee lumisia puunlatvoja ja kertoo tulevista suunnitelmistaan. Tasaikäinen, nuori männikkö odottaa taimikon varhaishoitoa. Kun Hännisen isä reilu parikymmentä vuotta sitten istutti puut, tavoitteena oli puhdas mäntymetsä. Uuden omistajan myötä suunnitelma on muuttunut: jatkossa suositaan männyn lisäksi kuusta ja lehtipuita, ja tulevilla hakkuilla lähdetään muuttamaan metsän rakennetta jatkuvan kasvatuksen asentoon.

Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus on suhteellisen uusi metsänkasvatusmalli, jossa puuta korjataan poimintahakkuilla päätehakkuuta vältellen.

Hänninen omistaa metsän kahden sisaruksensa kanssa. Repoveden kansallispuiston ympäristössä sijaitsevat metsät ovat olleet suvussa isojaosta 1860-luvulta saakka, viiden sukupolven ajan.

Metsänkasvatusmenetelmien suunnanmuutoksesta käytiin edellisen sukupolven kanssa aluksi keskusteluja. Isä Jouko Mäkelä on elättänyt perheensä maa- ja metsätaloudella koko ikänsä ja työskennellyt metsurina. Omalla kenttäsirkkelillä hän työstää puutavaraa omista puista tarpeeseen, myös kyläläisille ja mökkiläisille.

”Keskustelin jatkuvasta kasvatuksesta paljon isäni kanssa, joka on koko elämänsä hoitanut metsää tietyllä tavalla. Mutta isä ymmärsi tapani, kun sen kunnolla perustelin. Hän myös arvostaa, että metsistä pidetään huolta ja niitä hoidetaan pienipiirteisesti."

Epäilyksiä kantautuu sen sijaan toisaalta. Kun metsiä on hoidettu pitkään yhden mallin mukaisesti, jatkuvaa kasvatusta suunnitteleva saa osakseen epäluuloa, vaikka olisi opiskellut alaa, kuten Hänninen.

Hän opiskelee Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa ylempää amk-tutkintoa metsätalouden koulutusohjelmassa ja opettaa metsätaloutta Kouvolan ammattioppilaitoksessa.

"Metsätalous on todella isossa muutoksessa. Se näkyy metsäomistajakunnan muuttumisena ja asennemuutoksessa. Yhä useampi haluaa hoitaa metsäänsä perinteisten harvennusmallien ulkopuolelta", Hänninen kuvailee.

Uusien digitaalisten ohjelmien avulla metsänomistaja voi paremmin suunnitella oman metsänsä hoitoa ja vaikuttaa hakkuisiin.

"Paluuta vanhaan asetelmaan, jossa puunostaja ilmoitti metsänomistajalle, miten ja koska sitä metsää hoidetaan, ei enää ole. Nykyään alalla ymmärretään jo paremmin muitakin tapoja toimia ja metsänomistaja saa äänensä kuuluviin."

Perinteistä pehmeämpi metsänkäsittely kiinnostaa hännistä luontoarvojen takia. Avohakkuun välttely sopii myös vuokramökkien läheisyyteen.

Jatkuvasta metsänkasvatuksesta ei ole olemassa tarkkoja kasvumalleja, vaan jokainen kohde on erilainen ja vaatii suunnitelmallisuutta ja perehtymistä. Tulo jää todennäköisesti perinteistä pienemmäksi, mutta se on myös arvokysymys. Siksi Hänninen on pyytänyt, että männikössäkään tulevaa hakkuuta ei tehdä lintujen pesimäaikaan.

"Olen viime aikoina ollut huolissani esimerkiksi hömötiaisista", Hänninen sanoo ja hymyilee. Haudanvakavasti hän ei suhtaudu jatkuvan kasvatuksen menetelmään, vaikka se omiin arvoihin sopiikin parhaiten. Jollain toisella kohtaa avohakkuu voi toimia hyvin tai olla jopa ainoa vaihtoehto.

Vakavasti Hänninen sen sijaan suhtautuu suvun 160 vuoden metsänomistajuuteen.

Puustossa näkyy isän kädenjälki: istutukset, puulajivalinnat, hakkuut. Esi-isien metsänkäyttö on ehtinyt olla monennäköistä.

"Sata vuotta sitten ei avohakkuuta edes vielä ollut, vaan puita poimittiin tarpeeseen. Sitten tulivat sotakorvaukset ja teollisuuden tarpeet ja avohakkuu yleistyi."

Sotien jälkeen oli hilkulla, ettei isänisä Muisto menettänyt metsiä. Tuolloin metsillä ei ollut nykyisenlaista arvoa ja niitä pantiin huolettomammin lainan vakuudeksi. Velan maksu tuli eteen yllättäen, ja viime hetkellä sukulaiselta saadun lainan turvin metsäomaisuus säilyi perheessä.

Metsästä ovat pitäneet huolta suvun miehet viidessä sukupolvessa, mutta nyt isäntälinjanmalli on vaihtunut emäntälinjanmalliksi, Hänninen veistelee.

"Tehdään nyt näin ja katsotaan, mitä tulee. Luonnon kanssa se on sellaista muutenkin, ettei koskaan voi varmana tietää lopputulemasta. Nykyisin myös ilmastonmuutos ja sen takia muuttuneet talvet tuovat tulevaisuudessa haasteita metsäalalle ja kaikki voi muuttua hetkessä."

Lue myös:

Video: Näin tasaikäinen männikkö lähtee muokkautumaan jatkuvalle kasvatukselle

Katso uusin video: Kun suvun mökki kävi ahtaaksi, ratkaisuksi syntyi minimökki
Lue lisää

Vastuullinen metsänhoito mietityttää Pirkanmaan seurakuntia – "Seurakunnissa tarvitaan viisautta kestävään metsäomaisuuden hoitoon”

Video: Kirjanpainajien parveiluaika on pahimmillaan – tällaisissa kohteissa kannattaa olla erityisen tarkkana

Ilkeä asenne

Sanna Marin: Suomi tarvitsee metsäteollisuuden investointeja, eikä niitä pidä nähdä uhkana metsillemme