Rapistuva tiestö varjostaa Kemiin nousevan biotuotetehtaan puunhankintaa

”Maa-aineslupien vaikea saatavuus on tienrakennuksen kriittinen ongelma, joka vaatisi välitöntä ratkaisemista”, sanoo Pohjois-Suomen johtava metsätienrakentaja Marko Poropudas. Kuva: Kari Lindholm

Raskaasti korjausvelkainen ja painorajoitteinen syrjäseutujen soratieverkko joutuu entistä kovemmalle rasitukselle, kun Metsä Group käynnistää puunhankinnan Kemiin valmistuvalle biotuotetehtaalle ensi vuonna.

”Toiveenamme on, että myös alempiasteinen tieverkko saisi valtiolta rahoitusta, jolla kunnossapitovelkaa pystytään lyhentämään. Rahoitusta tarvitaan lisäksi siltojen kunnostukseen”, Metsä Groupin liiketoimintajohtaja Juha Mäntylä toteaa.

Tuotannon käynnistyttyä vuonna 2023 Kemiin rahdataan vuosittain 7,6 miljoonaa kuutiometriä puuta. Yhdeksän junakuormallisen lisäksi tehtaalle saapuu puuta keskimäärin 180 rekkakuormaa joka päivä.

Huomattavan osan tehtaan käyttämästä puusta toimittaa Metsähallitus Metsätalous Oy. Yhtiön toimitusjohtaja Jussi Kumpula toteaa alempiasteisen tieverkon ja siltojen kunnon olevan merkittävin tekijä, joka vaikuttaa ympärivuotisten puunkuljetusten sujuvuuteen.

”Sorateillä riittää kelirikkorajoituksia. On hämmästyttävää, ettei niitä saada kuntoon”, Kumpula sanoo.

Paikallistiestön Kumpula toteaa olevan usein heikommassa kunnossa kuin valtionmaiden metsätiestön. Metsähallitus on rakentanut kesäajokelpoisia metsäteitä kovalla tahdilla viime vuosina. Tarkoituksena on ympärivuotisten puunkuljetusten varmistaminen.

Soratiestön rappiotilan alkulähteet löytyvät 2000-luvulla yleistyneistä vaikeista syyskelirikoista vesisateineen, joita ovat seuranneet leudot ja roudattomat sadetalvet.

Eräs syy löytyy valtion urakoitsijoille ulkoistamasta tienpidosta, jonka laatu – sen paremmin kuin rahoituskaan – ei ole kaikilta osin pysynyt uusien sääilmiöiden tasalla.

”On hyvä, että päätiestölle rakennetaan uusia eritasoliittymiä ja ohituskaistoja, mutta niihin käytetyt rahat ovat pois alempiasteiselta tieverkolta”, tienrakennus- ja metsätalousyrittäjä Marko Poropudas Posiolta huomauttaa.

Korjausvelkaa löytyy myös yksityismaiden metsätiestöllä, jossa kyse on tuhansista huonokuntoisista kilometreistä. Rutkasti ongelmia löytyy metsätiestön silloista, joiden korjausvelka liikkuu jopa sadoissa miljoonissa euroissa.

”Tiehankkeet saavat hyvin rahoitusta, mutta hintalappu nousee, kun lähes joka puroon vaaditaan 150 000 euron uusi silta sen sijaan, että keskityttäisiin vahvistamaan jo olemassa olevia siltarakenteita.”

Puutteita Poropudas löytää myös tieurakoitsijoiden ammattitaidossa sekä hankkeiden valvonnassa. Hän toteaa, että uusiakin metsäteitä on jouduttu korjailemaan pian tiehankkeen hyväksymisen jälkeen.

Tienrakennuksen kiireellistä hoitoa vaativa kipukohta on maa-aineslupien vaikea saatavuus. Niin pienten kuin suurtenkin tiehankkeiden maa-ainesluvat käsitellään ely-keskuksissa yhtenevällä sapluunalla, joka on tarkoitettu ammattimaiseen maa-ainesten ottoon.

”Yksittäisen metsätien maa-ainesten tarve on kertaluontoinen, eikä siitä ole pohjavesien uhkaajaksi. Paikan päällä tehty murske säästäisi luontoa verrattuna siihen, että sitä joudutaan ajamaan kaukaa ”, kevennettyä lupamenettelyä kannattava Poropudas huomauttaa.

Korkeintaan kolmannes yksityisistä metsäteistä on ympärivuotisesti ajettavassa kunnossa, Suomen Tieyhdistys arvioi.