Metsä

"Ei meitä pelkkä matkailu elätä" – Ylä-Lapin metsätalous on uhattuna suojeluvaatimusten takia, paikallisille metsätulot ovat tärkeä osa taloutta

"Inarin maa-alueesta on suojeltu 74 prosenttia. Emmekö ole jo oman osamme tehneet?", Inarin yhteismetsän puheenjohtaja kysyy.
Juha Kauppinen
Inarin yhteismetsässä hakattiin lokakuun alkupuolella männikköä. Metsään jätetään siemenpuut pystyyn. Ongelma on löytää ostajia puulle.

Inarin yhteismetsän jäsenet ovat erittäin huolissaan koko Inarin metsätalouden tulevaisuudesta, kun alueita suojellaan, hakkuita rajoitetaan ja metsäyhtiöt eivät osta puuta.

"Osakkaina on paljon eläkeläisiä ja vähätuloisia. Kun tämäkin tulonlähde rajoitetaan pois, se todella alkaa tuntua toimeentulossa", yhteismetsän saamelainen puheenjohtaja Yrjö Mattila sanoo. Metsänomistajia on yhteismetsässä 1 600.

"Inarista on suojeltu jo kolme neljännestä ja lisää vain vaaditaan. Emmekö me ole jo oman osamme tehneet", Mattila ihmettelee. "Pelkkä matkailu ei meitä täällä elätä, metsätaloutta tarvitaan välttämättä."

Uusimmat hakkuiden ja puukaupan rajoitukset koskevat lähinnä kahden paliskunnan, Hammastunturin ja Muddusjärven paliskuntien aluetta, muiden paliskuntien alueilla ei vastaavia rajoituksia yksityismetsissä ole.

Esimerkiksi Inarin yhteismetsän osalta paliskunta on laatinut kartan alueista, joilla se edellyttää hakkuurajoituksia muun muassa poronhoidon vuoksi. Yhteismetsän alueesta 80–90 prosentilla hakkuita ja puukauppaa on rajoitettu paliskunnan vaatimuksesta.

Mattila, yhteismetsän metsäasiantuntija Vesa Väisänen ja MTK:n kenttäpäällikkö Annakaisa Heikkonen toteavat, että kartta on liki yksi yhteen ympäristöjärjestöjen tekemän suojelualue-esityksen kartan kanssa.

Käytännössä rajoitukset estävät hakkuut, koska isot puunostajat eivät osta näiltä niiden mukaan ”kiistanalaisilta” alueilta puuta FSC-sertifikaatin menettämisen pelossa.

Ylä-Lapin yhteismetsien hakkuisiin on kohdistunut jo kansainvälistä kiinnostusta, ja etenkin uudistuskypsien metsien hakkuista on raportoitu EU:ta myöten. Siellä katsotaan, että saamelaisten oikeuksia alkuperäiskansana täytyy edistää ja sitä edistetään poronhoidon ja paliskuntien kautta, ja metsänhoito tai hakkuut haittaavat poronhoitoa. Jäsenmaiden ei EU:ssa haluttaisi antaa päättää alkuperäiskansojen asioista.

"Meillä oli täällä toissa vuoteen asti erinomainen yhteistyö, ongelmia yhteismetsän metsänhoidossa ja toiminnassa ei ollut lainkaan. Monet poromiehet ovat yhteismetsän jäseniä ja esimerkiksi koko yhteismetsän hoitokunnan kuudesta jäsenestä viisi on saamelaisia. Mutta sitten ulkopuoliset, lähinnä ympäristöjärjestöt puuttuivat asiaan ja nyt kaikki on sekaisin", Mattila huomauttaa.

Metsätalouden harjoittamista haittaa, että yhtiöt eivät uskalla ostaa alueen puuta. Harvennushakkuista tuleva pienpuu menee vielä Ivalon lämpölaitokselle, mutta tukkien osto on lähes jäissä. Lämpölaitoskin joutuu tuomaan haketta Venäjältä.

"Avohakkuita täällä ei tehdä lainkaan eikä aurata, ja jatkuvaa kasvatusta on lisätty. Paliskunnilta ei tule tietoa, miten hakkuita pitäisi tehdä, että ne kelpaisivat", Mattila harmittelee.

Mäntymetsien uudistamisessa käytetään osittain siemenpuuhakkuita. Siinä hehtaarille jätetään 50–100 siemenpuuta, odotetaan taimikon tulemista ja poistetaan sen jälkeen siemenpuut. Suurimmat kiistat koskevat tätä menetelmää.

Jatkuvassa kasvatuksessa poistetaan sekä isoja ja pieniä puita sekä tehdään 0,3 hehtaarin aukkoja, joiden odotetaan uudistuvan luontaisesti. Aukkoja on tarkoitus laajentaa 10–20 vuoden päästä.

"Meiltä kysytään, miksei tehdä ensiharvennuksia. Se ei onnistu, koska meillä ei ole vielä harvennusmetsiä." Uudistuskypsien metsien harvennushakkuita kyllä tehdään.

"Pari vuotta sitten saimme jo yhden listan mahdollisista sallituista hakkuutavoista ja hakkuut suunniteltiin sen mukaan, mutta sekään ei riittänyt."

Heikkosen mukaan asiassa ei ole kyse enää metsänkäsittelystä ja sen periaatteista tietyssä yhteismetsässä, vaan ylipäätään metsätalouden tulevaisuudesta Ylä-Lapissa. Vaikka yhteismetsien metsänkäsittelyä ollaan muuttamassa, paliskunnat eivät ole toistaiseksi hyväksyneet puukaupan uusia pelisääntöjä, eivätkä osallistu aina edes ostajien kuulemistilaisuuksiin.

Puukauppaa pohdittiin parin vuoden ajan Metsäteollisuuden johtamassa ryhmässä, jossa olivat mukana ostajat, paliskunnat ja yhteismetsät, mutta sopua ei löytynyt. Niin kauan kuin paliskunnilta ei ole hyväksyntää hakkuiden jatkumiselle, puukauppa seisoo

"Onko tässä parin yhteismetsärievun pelastettava koko maailma? Tässä alkaa kohta vilu kampasemaan", Mattila manaa.

"Miten on mahdollista, että toinen elinkeino ylittää toisen elinkeinon yksityismetsissä", Mattila ihmettelee eli tarkoittaa, että poronhoito ohittaa metsätalouden elinkeinona. "Metsänomistuksen arvo romuttuu."

Väisänen on tarkastellut vuosikertomuksista paliskuntien tuottoja. Hammastunturissa tuotto jää alle kahteen euroa eloporoa kohti ja viereisessä Ivalon paliskunnassa tuotto on noin 38 euroa. "Koko Hammastunturin paliskunnan puhdas tuotto on vuodessa 10 000 euroa, kun Inarin yhteismetsä maksaa pelkästään veroja 45 000 euroa vuodessa."

Mattila muistuttaa, että Ylä-Lapin alueella ylisuuret porokarjat tuhosivat alueen omat laitumet, kun jäkäläkankaat syötiin täysin. "Siinä ei metsien hakkuut paljon vaikuta. Poronhoito on tuontirehun varassa, sitä kuljetetaan etelästä tänne suuria määriä."

Yhteismetsissä kyselläänkin, milloin paliskuntien metsiä omistavat poromiehet heräävät nykytilanteeseen, jossa metsätaloudesta ei tule tuloja, mutta menot kasvavat.

"Yhteismetsä ei saa enää edes polttopuuta omista metsistä."

Ongelmia tulee myös alueen pienemmille metsänomistajille, sillä myös heidän puukauppansa loppuvat, jos yhteismetsiltä ei osteta puuta. "Pieniä puueriä ei kannata Ylä-Lapista asti erikseen korjata", Väisänen arvioi.

Inarissa on yksityismetsistä hakattu viime vuosina noin 40 000 kuutiometriä vuodessa, johon riittää yksi motoketju.

Inarin yhteismetsän lisäksi paliskuntien rajoitukset tuovat ongelmia myös kahdelle muulle suurelle yhteismetsälle Inarin kunnan alueella. Sen sijaan pienempiä alle tuhannen hehtaarin yhteismetsiä paliskuntien vaatimukset FSC-kontrolloidun puun hankinnassa eivät ole koskeneet. Niitä kohdellaan eri tavalla kuin isompia yhteismetsiä.

Inarin yhteismetsälle sopisi, että vanhimmat metsät suojeltaisiin ja muodostettaisiin esimerkiksi yksityinen suojelualue. Siihen ei valtiolla ole kuitenkaan varaa. Väisäsen mukaan hyvä vaihtoehto olisi, että yhteismetsän 300 000 euron vuotuinen tuotto korvattaisiin, mutta siihenkään ei ole varoja.

"Me olemme itse jo suojelleet arvokkaimmat kohteet kokonaan hakkuilta, mutta ei se näytä riittävän"; Mattila toteaa.

Vaikka hakkuita vähennetään, kustannukset eivät vähenny, esimerkiksi tienhoito vie rahaa. Vaihtoehdot ovat kohta vähissä. "Joko tienpidosta lähetetään lasku osakkaille, tai tiet täytyy katkaista", Mattila pohtii.

Teiden katkaisemisesta alkaisi todennäköisesti melkoinen meteli. Jos teitä ei voi käyttää, poronhoito vaikeutuu olennaisesti, samoin metsästys ja kalastus. Myös yhteismetsän länsipuolelle Hammastunturin erämaa-alueelle kohdistuva reppumatkailu kärsisi, nythän retkeilijät käyttävät yhteismetsän ylläpitämää tietä.

Katso uusin video: Kannattaako pienpuut katkoa kuiduksi vai kasata kaikki energiapinoon?
Lue lisää

Jatkuva kasvatus saa tutkimukselta tukea – menetelmän käyttö kannattavin tapa varautua luonnontuhoihin

Uskon vai tiedon varassa?

EU:ssako tiedetään?

BBC: Lapissa on kateissa tuhansia poroja – sarvipäät ovat lähteneet etsimään ravintoa niiden ruuan jäätyä jääpeitteen alle