"En koskaan uskonut siihen, että kirjaa parempaa käyttöliittymää löytyy" – Englantilaiset ja saksalaiset haluavat kellertävää paperia, venäläiset ja ranskalaiset sinisävyisiä

Tehtaanjohtaja Ari Johansson ja Anjalan paperitehtaan paperikone PK2. Kone pystyy valmistamaan lukuisia eri laatuja. Kuva: Kari Salonen

Suuresta rullasta leikattavat asiakasrullat riippuvat täysin asiakkaiden painokoneiden koosta. Kuva: Kari Salonen

Anjalan tehdasalueen on suunnitellut Alvar Aalto. Ensimmäinen hioketehdas perustettiin paikalle jo 1872. Kuva: Kari Salonen

Stora Enson Anjalan "uusi" paperitehdas juhlii tänä vuonna 80-vuotista taivaltaan. Kirja-, aikakauslehti-, sanomalehti- ja tapettipaperia valmistavan tuotantolaitoksen tulevaisuus näyttää valoisalta.

Erityisesti kirjat ovat muodissa. Jopa verkkokauppajätti Amazon on avannut kivijalkakirjakauppoja ja myynti nousee myös muistikirjoissa.

Sitä oli vielä vuosikymmenen vaihtuessa vaikea uskoa. Toimistojen ja kotien sähköistyminen laski paperitehtaiden tunnelmaa ja koko metsäteollisuus leimattiin auringonlaskun alaksi.

"En koskaan uskonut siihen, että kirjaa parempaa käyttöliittymää löytyy. Paperin voi aistia, on aivan eri asia lukea tekstiä kylmältä läppäriltä. Kirjan lukemiseen ei tarvita kuin kynttilän valo, eikä se näin kesällä hätkähdä rantahiekasta tai kosteudesta", tehtaanjohtaja Ari Johansson kuvailee.

"Paperi ja kartonki ovat oikeastaan ainoita uusiutuvia raaka-aineita, joita voidaan tehokkaasti kierrättää. Pahin kilpailijamme on muovi, jonka käytöstä koituu ympäristölle kaikenlaisia ongelmia."

Kirjapaperin kulutus on viime vuosina noussut, erityisesti Amerikassa ja Aasiassa. Euroopassa kysyntä on pysynyt vakaana. Anjalan paperitehtaan tuotannosta 90 prosenttia menee vientiin. Tärkeimpiä vientimaita ovat Britannia, Saksa, Turkki, Puola, Venäjä ja Kiina.

"Jokaisessa maassa on oma kulttuurinsa", Johansson kertoo. "Se näkyy esimerkiksi paperin eri sävyissä: englantilaiset ja saksalaiset haluavat kellertävää paperia, venäläiset ja ranskalaiset sinisävyisiä."

Kiinaan viedään erityisesti oppikirjamateriaaleja ja vihkoja. Sanomalehtipaperin kysyntä on laskenut, mutta myös kapasiteettia on globaalisti hävinnyt.

Stora Enson Anjalankosken tehtaisiin kuuluvat Inkeroisten kartonkitehdas ja Anjalan paperitehdas. Niiden kapasiteetti on yhteensä 715 000 tonnia, paperitehtaan 435 000 tonnia.

Paperitehdas käyttää vain kotimaista puuta. Se ei ole viime vuoden aikana ollut helppoa: Johanssonin mukaan hankintaketju on ollut tiukoilla "jo viime vuoden juhannuksesta".

Kaakkois-Suomessa saatiin viime kesänä ja syksynä runsaita sateita, ja kevään kelirikko oli hankala. Tämä kesä taas on ollut palovaaran kannalta liian kuivaa.

"Käyttämästämme puusta on meikein kaikki kuusta. Pyöreää puuta kuluu noin 1,2 miljoonaa kuutiota vuodessa, lisäksi tarvitaan 250 000 kuutiota haketta vuodessa", Johansson kertoo.

Puusta hiertämällä saatavaa kuitua kutsutaan mekaaniseksi massaksi, sen lisäksi tehdas saa Stora Enson Imatran ja Uimaharjun tehtailta kemiallista sellua käyttöönsä.

Kun puu tulee tehtaalle, se katkaistaan, kuoritaan ja käsitellään hiokkeeksi, joka siirtyy joko paperi- tai kartonkitehtaan raaka-aineeksi.

Kuori poltetaan, samoin jäteveden käsittelyssä syntyvä liete. Lisälämmönlähteenä käytetään kaasua ja teollisuudesta kerättyä pakkausmateriaalia. Sähkö saadaan verkosta tai tehdään itse.

"Energiankäyttö mekaanisessa teollisuudessa on suurempi mutta puunkäyttö pienempi. Mekaanisella tekniikalla saanto raaka-aineesta on noin 90 prosenttia, selluteollisuudessa vain 45–55 prosenttia", Johansson kertoo.