Epäoikeudenmukaisiksi koetut ilmastotoimet ja -suunnitelmat nostavat kapinamieltä

Liian kireiksi koettu maa- ja metsätalouteen kohdistuva ilmastopolitiikka on johtanut kapinaliikkeisiin ja ilmastoteeman polarisoitumiseen. Suomessa metsien hyötykäyttö on saanut arveluttavan leiman, kirjoittaa Petteri Taalas. Kuva: Carolina Husu

MT Metsä|Ilmastonmuutos

9.5.202417:00

Kolumni

Petteri Taalas

Ihmisen vaikutus globaaliin ilmastoon sai tieteellisen perustansa jo vuonna 1896, kun Nobel-voittaja Svante Arrhenius osoitti hiilidioksidin lämmittävän ilmastoa. Hän eikä kukaan muukaan aikalainen pystynyt käsittämään, kuinka massiivisessa määrin kivihiiltä, öljyä ja maakaasua tultaisiin käyttämään sata vuotta myöhemmin. Eikä myöskään osattu arvata, että alle miljardinen väestö paisuisi jopa kymmenkertaiseksi ja alkaisi käyttää fossiilivaroja nykymäärin sekä hävittää ei-uusiutuvia trooppisia metsiä.

Valistuneet ilmastotutkijat heräsivät ilmastonmuutoksen uhkaan 1970-luvulla, ja osoittivat ilmakehän fysiikkaan perustuvilla malleilla lämpenemisen uhan. Niinpä 1979 Maailman ilmatieteen järjestön isännöimässä konferenssissa Genevessä päätettiin perustaa IPCC eli hallitustenvälinen ilmastopaneeli tuottamaan korkeatasoiseen tutkimukseen perustuvaa tietoa hallitusten käyttöön. Aluksi kyse oli meteorologien sisäpiirin ”salaisuudesta”, ja ensimmäinen IPCC-raportti 1990 ei herättänytkään laajaa huomiota. Sen sijaan vuosikymmen myöhemmin alkoivat fossiilienergiatoimijoiden masinoimat hyökkäykset tiedettä vastaan.

Nyttemmin nämä tieteen kieltäjien aallot ovat laantuneet, ja ilmastonmuutos on jo selkeästi havaittavissa kaikkialla maailmassa aivan kuten meteorologit laskivat jo 1980-luvulla. Tämä on johtanut hallitusten ja valtionpäämiesten heräämiseen, ja muun muassa Pariisin Ilmastosopimuksen syntyyn ja sen toimeenpanoon. Ei tosin vielä riittävin toimin, jotta olisimme matkalla 1,5–2,0 asteen lämpenemishaarukkaan vuosisadan lopulla.

Hyvä uutinen on, että kiitos insinöörien meillä on taloudelliset ja tekniset keinot ongelman hillintään. Muun muassa tuuli- ja aurinkoenergian hinnat ovat pudonneet alle fossiilienergian hintojen. Sähköautojen ja akkujen hinnat putoavat päivä päivältä, ja uusia malleja saadaan markkinoille kiihtyvässä tahdissa. Pienydinvoimalat tullevat markkinoille muutaman vuoden kuluessa. Myös energiaa säästäviä ratkaisuja kehitetään jatkuvasti, ja erilaiset lämpöpumput ovat kuluttajille houkuttelevia, kun rahaakin säästyy.

Tiedeyhteisö tuottaa tietoa ja ehdotuksia päättäjille ongelman ratkaisemiseksi. Usein tutkijat katsovat asiaa paljolti ilmasto- tai biodiversiteettisilmälasit päässä. Tutkijoiden ehdotukset ovat arvokkaita lähtötietoja poliittisille päätöksentekijöille. Poliitikkojen tehtävänä on punnita näitä, ja laajentaa näkökulmaa koko yhteiskunnan laajemmat intressit mielessä. Näitä laajempia näkökulmia ovat esimerkiksi metsäsektorin merkitys Suomen taloudelle ja työllisyydelle tai maatalouden merkitys Suomen huoltovarmuudelle ja maaseudun elinvoimaisuudelle.

Sekä Suomessa että laajemminkin Euroopassa liian kireiksi koettu maa- ja metsätalouteen kohdistuva ilmastopolitiikka on johtanut kapinaliikkeisiin ja ilmastoteeman polarisoitumiseen. Suomessa metsien hyötykäyttö on saanut arveluttavan leiman samoin kuin karjatalous. Muun muassa Ranskassa, Hollannissa ja Irlannissa on syntynyt protestiliikkeitä EU:n ilmastopolitiikkaa vastaan. Ranskalaiset maanviljelijät ovat kääntäneet katukylttejä väärin päin, ja Hollannin pelloilla taas näkyy väärin päin käännettyjä Alankomaiden lippuja.

Polarisaatio on länsimaiden uhkana laajemminkin, kuten olemme havainneet USA:ssa ja useissa Euroopan maissa. Maa- ja metsätalous saa osakseen arvostelua, ja tilanne koetaan epäoikeudenmukaiseksi. Ilmastoahdistusta koetaan näissä piireissä nuorison lisäksi. Tämä ei ole ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta myönteistä. Myös useat tavalliset kansalaiset kokevat tilanteen kiusalliseksi, ja se on jo saattanut näkyä eri puolueiden kannatuksen laskuina ja nousuina.

On toivottavaa, että jatkossa Euroopassa kyetään tekemään maltillista ja pitkällä tähtäimellä vaikuttavaa ilmastopolitiikkaa. Nykyinen polarisoiva politiikka ei todennäköisesti ole eduksi itse asian, eli ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta. Ilmastonmuutos on ihmiskunnan suurimpia haasteita tällä vuosisadalla, ja sen ratkaiseminen edellyttää viisaita ratkaisuja.