Metsätieteen kenttäkurssilla tehdään japanilaista kasvitaidetta

Veera Kuronen, Tiina Mäkipää, Aleksi Kenttinen ja Tuomas Härmä määrittävät puisen kehikon avulla keidasrämeen kasvillisuussuhteita. Kuva: Rami Marjamäki

Kari Minkkinen avustaa opiskelijoita hakoniwan kokoamisessa. Kuva: Rami Marjamäki

Jaetulle ensimmäiselle sijalle pääsi mustikkakorpi. Kuva: Rami Marjamäki

Ruohoinen rimpineva pääsi jaetulle ykkössijalle muun muassa pitkospuuasetelman ansiosta. Kuva: Rami Marjamäki

Professori Harri Vasander on joka vuosi suokurssilla opettamassa suotyyppejä ja suosammalia. Kuva: Rami Marjamäki

Metsätieteen opiskelijat joutuivat eksoottisen haasteen eteen suokurssilla. Heidän täytyi harjoittaa japanilaista kasvien sommittelua.

Opiskelijoiden oli määrä mennä tiettyyn kohtaan suolla ja koota kyseisen paikan suotyypistä hakoniwa, eli japanilainen kukka-asetelma.

Hakoniwa on ikebana-taiteen mukaisesti toteutettava asetelma. Hakoniwa-harjoitusta vetävät Helsingin yliopiston professori Harri Vasander ja yliopistonlehtori Kari Minkkinen.

"Idea tähän tuli 90-luvulla, kun ystävämme Toyohiro Miyazawa oli jonkin aikaa Hyytiälässä amanuenssina tehtyään lisensiaattityön Viheriäisennevan lannoitus- ja istutuskokeista", kertoo Vasander.

"Opetusta haluttiin muokata erilaiseksi ja mielenkiintoisemmaksi."

1990-luvulla Toyohiro piti ensimmäisen luennon hakoniwa-aiheesta ja loi pohjan ohjeille. Siitä lähtien hakoniwa-harjoitus on kuulunut oleellisena osana suoviikon ohjelmaan.

Harjoitusta on jalostettu ja sovellettu vastaamaan parhaiten opetuksellisiin tarkoituksiin.

Jokainen ryhmä luo oman suo-hakoniwansa, joka toteutetaan japanilaisen ikebana-taiteen mukaisesti.

"Hakoniwa lähtee ikebanasta, mutta tähtää kokonaisuuteen", opastaa Vasander.

Tärkein peruste opiskelijoiden hakoniwojen arvostelussa onkin kokonaisvaikutelma, joka pisteytetään asteikolla 0–10.

Muut arvosteluperiaatteet ovat mittasuhteet, värisommitelma, vaikeusaste, omaperäisyys, tarkkuus, pedagogisuus ja ekologinen oikeellisuus, joista jokainen arvioidaan pisteillä 0–6.

Tärkeitä osia hakoniwoissa ovat ylimys, kumppani ja saattaja, jotka symboloivat taivasta, maata ja ihmistä. Myös vesiputouselementti on taiteenlajissa tärkeä.

Ryhmä 2, johon kuuluivat Tuomas Härmä, Aleksi Kenttinen, Veera Kuronen ja Tiina Mäkipää, sai suotyypikseen keidasrämeen.

Ryhmä aloitti työn tutkimalla suon kasvipeitesuhteita, jotta hakoniwassa kasveja olisi oikeissa ekologisissa suhteissa.

Seuraavaksi ryhmä kaivoi laatikkoonsa turvetta ja rahkasammalia. Loput kasvit kerättiin erikseen.

Itse asettelu toteutettiin vasta Hyytiälän metsäasemalla kovassa kiireessä, sillä ryhmä pääsi vasta 13 minuuttia ennen esittelyn aloitusta Hyytiälään.

Kiireisestä suorituksesta huolimatta ryhmä nappasi kuitenkin neljännen sijan.

Voittosijan jakoivat lopulta hakoniwat mustikkakorvesta ja ruohoisesta rimpinevasta. Voittajat palkittiin japaninkielisillä sertifikaateilla ja viskikakulla.

Opiskelijoiden mukaan hakoniwojen valmistaminen on erikoista, mutta mukavaa.

"En olisi uskonut, että metsätieteissä joutuu tekemään tällaista!" toteaa ensimmäisen vuoden opiskelija Aleksi Kenttinen.

"Hakoniwojen tekeminen on kivaa ja taiteellista", sanoo puolestaan Veera Kuronen jolla on jo kaksi vuotta metsäopiskeluja takanaan.

Helsingin yliopiston metsätieteen kenttäkurssit järjestetään vuosittain Hyytiälän metsäasemalla Juupajoella.

Tänä vuonna suoekologiaan painottunut viikko sijoittui kesäkuun loppuun.

Opiskelijoita kurssilla oli 51, joista suurin osa on ensimmäisen vuoden metsätieteiden opiskelijoita.

Suoviikon ohjelmaan kuuluu erityisesti suotyyppien ja -kasvien opettelu. Viikko sisältää luentoja ja maastokäyntejä.

Viikon lopuksi opiskelijat tekevät suotyyppien tunnistustentin maastossa ja kasvintunnistustentin sisällä.

Juttua korjattu 9.7.2019 klo 7.32 Toyohiro Miyazawan taustojen osalta.