Kirjanpainajien havainnoinnissa nopeat ja rivakat toimet vähentävät metsätuhoja – Koneviestin ansakokeilussa tuhoilta ei säästytty

Heti lumien sulettua Koneviestin ansoihin kertyi toukokuun 2021 loppuun mennessä varsin paljon kirjanpainajia. Se kertoi, että maassa talvehtineet ötökät olivat lähteneet liikkeelle. Kuva: Tommi Hakala

Viimeisten vuosien aikana peräkkäiset kuivat ja kuumat kesät ovat altistaneet aivan terveitäkin kuusikoita hyönteisten iskuille. Pintajuurinen kuusi etenkin kuivemmalla maapohjalla reagoi jo samana kesänä kuivuuteen ja juuristoon kohdistuvaan paahteeseen. Kovimmilla ovatkin kuuselle vähemmän soveltuvat karummat metsätyypit. Kirjanpainajat havaitsevat, jos kuusi on alkanut kitua ulkoisesta syystä, esimerkiksi syntyneestä vauriosta tai ympäristön muutoksesta johtuen. Uudistusalojen reunametsät ovat olleet kirjanpainajien tavanomaista esiintymisalustaa, koska kuusen reagointi rajuun valon lisääntymiseen aiheuttaa useamman vuoden muutosvaiheen puulle. Esimerkiksi varjoneulaset korvaantuvat vähitellen valoa sietävämmillä, mikä syö puun voimavaroja.

Toinen kuusikko on syntynyt luontaisesti hiesupohjaiselle metsäkuviolle, jossa keskijäreillä kuusilla oli ikää yli 80 vuotta. Iskut alkoivat alueen pohjoisreunalta ja osassa tuhorunkoja oli juurikääpää. Näistä rungoista tuho levisi vähitellen viereisiin, hitaasti kasvaneisiin terveisiin runkoihin. Toisessa kohteessa kyseessä oli hiekkapohjainen, joskin multava entinen pelto – johon kuusikko istutettiin 1980-luvun lopulla. Erittäin kovakasvuisen kuusikon eteläreunan rungot olivat tuhon alkaessa jo 2 tukin koossa ja edelleen vahvassa kasvussa. Tuhon alkusyy lienee yksinkertaisesti loivaan rinteeseen kohdistunut paahde.

Hakkuiden osalta kuusikoiden paahteisuuden minimoiminen on tarpeen, eli hakkuun voi toteuttaa uudistuskuvioita mänty/koivuvaltaisiin kuvioihin rajaamalla. Omituisesti loppukesästä ryhminä oksistaan kellastuvat kuuset ja pihkavuodot runkojen tyviosissa on syytä ottaa todella vakavasti. Myös on vakavasti harkittava kuusikon väljennyshakkuun riskejä, etenkin jos kuusikko on hiemankin liian karulla kasvupaikalla. Aktiivinen tapa ”kouluttaa metsää” on esimerkiksi sekametsän harventaminen mäntyä ja koivua suosien, vähentäen kuusien määrää kuviolla – näin samalla kasvuvoimaa siirtyy valoja lämpöä enemmän sietäviin puulajeihin.

Kirjanpainaja on aina ollut ja tulee olemaan suomalaisessa metsäluonnossa. Mutta hyönteisen leviäminen epidemiaksi voi aiheuttaa suuria ongelmia kaikille metsäsektorin kanssa toimiville. Siksi metsänomistajien on syytä olla varpaillaan ja seurata omien metsiensä terveydentilaa. Metsänomistaja voi avittaa muita huolehtimalla myös tiedottamisesta: Kun havaitaan kirjanpainajan tuhoja ja niiden vuoksi tehdään hakkuita – ne pitää merkitä metsänkäyttöilmoituksiin oikeilla merkinnöillä eli hyönteistuhoina. Näin tieto mahdollisista paikallisten epidemioiden synnyistä leviää myös tutkimus- ja rekisteröintilaitosten tietokantoihin. Tuhon voi ilmoittaa myös Lukelle osoitteessa: https://metsainfo.luke.fi/fi/metsatuholomake. Sieltä saa myös jonkin verran asiantuntija-apua tarvittaessa.

Koneviestin kokeilusta – eli kirjanpainaja-ansojen toimivuudesta – on raportoitu kahdesti aiemmin. Mutta tarinan päätös ei ollut kovin onnellinen, vaan hyönteistuhojen ehkäisemiseksi jouduttiin tekemään radikaali päätös.

Lue lisää Koneviestin verkkosivuilta!

Sinua saattaa kiinnostaa myös aiemmat kirjanpainaja-ansakokeilun vaiheet:

Kuiva kesä ja alkusyksy olivat Koneviestin kirjanpainajien torjunta-ansoille haasteellinen – tuhot laajenivat (KV 17/2020)

Koneviesti kokeilee kirjanpainajien keruuta ansoilla – ensimmäinen raportti alkukesältä 2020 (KV 11/2020)

Metsän tuhohyönteisten havaitseminen ja tuhoaminen on mahdollista – Koneviesti aloitti kuoriaisansakokeilun kaarnakuoriaisille (KV 8/2020)