Lopen kulotus onnistui odotettua paremmin
Markku Seitsonen sammutti palokujan ylittänyttä liekkiä kastelukannulla. Kimmo Haimi Kuva: Viestilehtien arkistoKeskiviikkona uutisissa näkyi pelottavia kuvia Ruotsista, jossa metsäpalot ovat riistäytyneet hallinnasta. Samaan aikaan Lopella valmistauduttiin kulottamaan yhdeksän hehtaarin suosaareketta.
Lopputulos onnistui aavistuksen tavoitetta paremmin. Aukon reunalta paloi jokunen pystypuu, mutta alue saatiin rajattua nopeasti.
”Alunperin kulotus piti aloittaa jo puolilta päivin. Tuulten tyyntymisen odottelu vei kuitenkin pitkälle iltapäivään”, kertoi metsäneuvoja Teemu Lahdensivu Kanta-Hämeen metsänhoitoyhdistyksestä.
Lahdensivun mukaan kulotus on parhaimmillaan halpa tapa parantaa maata ja torjua juurikääpää. Lopella tarkoitus on, että kulotuksen jälkeen maa käsitellään vielä jatkuvatoimisella mätästimellä ja istutetaan sitten kuuselle.
”Kulotuksen merkittäviin hyötyihin kuuluu, että pintakasvillisuus on kulotuksen jälkeen taimille armollisempaa. Heinikko nousee huomattavasti myöhemmin verrattuna kulottamattomaan uudistusalaan.”
Kulotukseen valmistautuminen alkaa jo hakkuussa. Hyvä lopputulos edellyttää tasaisesti aukolle levitettyjä hakkuutähteitä.
Seuraavaksi aukon ympärille kaivetaan palokäytävät. Joskus samalla kaivetaan myös palokaivoja. Lopella kulottajat luottivat suo-ojiin, joissa oli vettä.
”Kulotuksen yleistymisen tiellä on sopivien talkooporukoiden puute. Jos kulotuksen joutuu teettämään metsurityönä, sen kustannukset nousevat suuriksi.”
Lopella kulotettava kohde sijaitsi pääosin yhteismetsän mailla, mikä takasi riittävän työvoiman saannin.
”Varsinaisesta kulotusosaamisesta ei ole pulaa. Sitä löytyy edelleen metsänhoitoyhdistyksistä.”
Kulotuksen edut ovat niin suuret, että se on mukana PEFC-sertifioinnissa. Käytännössä kulotukset ovat kuitenkin niin työläitä, etteivät sertifioinnin tavoitteet ole niiden osalta toteutuneet.
”Siltä suunnalta on tullut ukaasia. Se on yksi syy miksi yritämme nostaa kulotusten suosiota.”
Kulotukseen on saanut tukea kestävän metsätalouden rahoituksesta. Kemeraehdot edellyttävät, että kulotettavan alueen pitää olla vähintään kaksi hehtaaria. Useamman omistajan yhteishankkeessa sallitaan pienemmät alat, kunhan niistä muodostuu yhteensä vähintään kahden hehtaarin suuruinen kohde.
Keskimääräiset kulotusalat vaihtelevat parista hehtaarista viiteen hehtaariin. Lopella kulotettu lähes kymmenen hehtaarin aukko oli siten selvästi keskimääräistä suurempi.
Sen jälkivartiointi jatkuu useamman päivän, ellei päälle satu kunnon sadekuuroa.
JARMO PALOKALLIO
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
