Vielä 1970-luvulla Osaran aukeiden uudistumista epäiltiin, mutta nyt alueella kasvaa runsaasti hyväpuustoista männikköä. Jorma Kouva on seurannut puuston kasvua koko ikänsä. Kuva: Pekka Fali
Osaran aukeiden uudistumista epäiltiin – Nyt ne ovat kasvaneet teollisuutta ruokkivaksi hiilinieluksi
Sotien jälkeiset valtavat hakkuut eivät peloista huolimatta jättäneet aukkoja puuttomiksi.
MTK:n metsäjohtokunta seurueineen tutustui Osaran aukeisiin tiistaina. Tämä koivikko on kasvanut "vahingossa". Männikköön pyrittiin, mutta koivu oli vahvempi. Kuva: Pekka Fali
Nils Osara oli tehometsätalouden kannattaja. Kuva: Pekka Fali”Pohjois-Suomessa voidaan olla odottavalla mielellä. Puutavaraa on tulossa”, erikoistutkija Hannu Salminen Luonnonvarakeskus Lukesta toteaa.
Metsän kasvu on kiihtynyt viime vuosikymmeninä koko maassa, mutta Pohjois-Suomessa nuorta kasvatusmetsää on huomattava määrä enemmän kuin Etelä-Suomessa.
”Metsien kasvun lisäyksestä 60 prosenttia on metsänhoidon onnistumisen ansiota ja 40 prosenttia johtuu keskilämpötilan noususta”, Salminen sanoo.
Kasvun ihmettä kävi tiistaina katsomassa MTK:n metsäjohtokunta seurueineen niin sanotuilla Osaran aukeilla.
Pudasjärven ja Posion kuntien alueella hakattiin sotien jälkeen mies- ja hevosvoimin 1,2 miljoonaa kuutiometriä puuta 20 000 hehtaarin alueella.
Metsähallitukselta hiljattain eläkkeelle jäänyt tiimiesimies Jorma Kouva on seurannut puuston kasvua alueella koko ikänsä.
Alueella tehtiin 1920–1930-luvuilla harsintahakkuita, jonka jäljiltä puusto oli vajaatuottoista ”jätemetsää”, kuten Kouva asian ilmaisee.
Kun vaarojen rinteitä hakattiin paljaaksi, moni pelkäsi, että maisema jää puuttomaksi tundraksi.
Nyt, noin 60 vuotta myöhemmin, maisema on jälleen metsän peitossa ja alueella on runsaasti hakkuumahdollisuuksia.
Julkinen keskustelu metsien hiilinieluista on Luken Salmisen mukaan villiä.
Keskustelua on kiihdyttänyt EU:n maankäyttö- ja ilmastopolitiikka, jossa Suomi kärsii lyhyen aikajänteen tarkastelusta.
Salmisen mielestä hiilinielukeskustelussa pitäisi ottaa huomioon ainakin kolme seikkaa. Ensimmäisenä pitäisi katsoa pinta-alaa: puhutaanko yhdestä metsiköstä vai isosta kokonaisuudesta.
Metsikön sijaan olisi järkevää tarkastella, mikä on keskimääräinen kiertoaika isolla alueella.
Toiseksi pitäisi ottaa huomioon aikajänne: onko se 10, 30 vai satoja vuosia?
”Mihin verrataan ja mitä tapahtuu, jos ei tehdä mitään?”
Salminen mainitsee kolmantena seikkana niin sanotun suhteellisen tuottavuuden.
”Metsän tuotoskyky voi moninkertaistua, kun se uudistetaan.”
Niin MTK:n ja Metsähallituksen edustus kuin puunjalostusta edustaneen Pölkyn metsäpäällikkö Hannu Virranniemi ovat yhtä mieltä, että uusi kuitupuuta käyttävä biojalostamo tarvitaan Pohjois-Suomeen.
Toiveet lepäävät erityisesti Kemijärven tehtaan käynnistämisessä.
”Kilpailua on vain tukkipuusta. Kaksi kuitupuun ostajaa vain ilmoittavat, kun ne tarvitsevat puuta”, Virranniemi sanoo.
Kun välimatkat ovat pitkiä, suuret yksiköt tuovat tehokkuutta.
Virranniemen mukaan ilman Metsähallitusta ja yhteismetsiä ei Pohjois-Suomessa olisi nykyisenkaltaista puunjalostusta.
”Yksityismetsistä saadaan vaatimaton määrä puuta. Väki vähenee ja metsät pirstoutuvat sukupolvenvaihdoksissa.”
MTK:n kenttäpäällikkö Markku Ekdahl toteaa, että etenkin Kainuussa metsäyhtiöt ovat myyneet metsiään. Suuria palstoja ostaneet sijoittajat ovat tarjonneet valtavasti puuta markkinoille. Se vaikeuttaa yksityisten metsänomistajien puukauppoja.
Harvennuspuun huono menekki rajoittaa metsänhoitointoa.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
