Aarre: Metsuri Jaakko Pessinen on korpien sahavirtuoosi – 300 sahauspäivää vuodessa, nolla haaveria

Hyvänkin moottorisahan Pessinen ajaa loppuun noin kahdeksassa kuukaudessa. Kuva: Risto Jussila

"On hienoa olla metsässä, kun aurinko nousee. Kesällä saatan sammuttaa sahan silloin hetkeksi." Kuva: Risto Jussila

Punaisen avolava-Toyotan ovi rävähtää auki, ennen kuin auto on kunnolla pysähtynyt. Jaakko Pessinen harppaa ulos ja kävelee ripeästi kohti.

Kädenpuristus tulee kivikovasta kourasta.

"Terve. Olenko myöhässä? Hakkasin aamulla jo muutaman tankin."

"Aja perässä, mennään lauantaipalstalle. Hakkaan arkipäivät toista työmaata, mutta ei mennä sinne, lauantaipalstalla on väljempää ja mukavampaa."

Lähdemme ajamaan syvemmälle Lappajärven Karvalan metsiin.

Savotta on energiapuuhakkuuta, rungot katkotaan viisimetrisiksi. Niin pitkinä pöllit ovat kyllä painavia lauantainakin.

Ihmettelen Pessisen käyttämää sahaa, joka on 50-kuutioinen tukkisaha. Pienemmillä hän ei kuulemma ole koskaan sahannut.

Vilkaisen vaivihkaa teräketjua. Säätöhammas on viilattu matalaksi, ja silloin ketju puree isossa sahassa tylsänäkin. Se on urakkamiehen merkki. Ja tuon kun tuikkaa terävänä koivun kylkeen, purua lentää kuin lumilingosta.

Kannot palstalla ovat uskomattoman matalia.

"Nuoruudessani pomo moitti, että jätän pitkiä kantoja. Ajattelin, ettei toista kertaa tarvitse sanoa."

Puita alkaa kaatua. Ottavaksi viilattu ketju uppoaa ärhäkästi. Usein Pessinen tekee kaatosahauksen yhdellä kädellä työntäen runkoa toisella kädellä.

Energiapuuhun saa jäädä hieman oksia, ja mies karsii runkoja kävellessään. Runko on välillä hänen vasemmalla ja välillä oikealla puolellaan. Tuollaista en ole ennen nähnyt. Askel on pitkä ja ripeä, mutta hieman ontuva.

Sitten suuni loksahtaa auki. Rungon karsittuaan Pessinen kiepauttaa alapuolen esiin ja karsii loput yhdellä kädellä takaisin kävellessään. Käsi suorana hän roikottaa painavaa Stihliä ja antaa sen purra oksia moottori ulisten. (Varoitus: Älä yritä samaa.)

Seuraavalle puulle kävellessään hän käyttää sahaa kävelykeppinään.

Pikkuhiljaa alan tajuta. Mies on paitsi metsuri myös korpien sahavirtuoosi, jonka yleisöä ovat tikat ja ketut. Hän hallitsee työkalunsa ihailtavan taitavasti.

Hengityksen höyry pullahtelee kirpeään pakkasilmaan. Metsuri sammuttaa Stihlin ja pudottaa sen suorilta jaloiltaan sammalikkoon, samoin kuin teki jo kasatessaan. Saha putosi joka kerran pehmeään kohtaan.

On tauon paikka. Kahvia Pessinen kertoo juovansa pari kolme litraa päivässä.

Ripeä työtahti pyörii yhä mielessäni. Kysyn, onko ketju lipsahtanut joskus jalkaan.

"En ole koskaan sahannut itseeni enkä loukannut selkääni."

Nolla sahaushaaveria kertoo varmasta sahurista. Siihen ei ylletä vahingossa. Ei varsinkaan, kun sahapäiviä on vuodessa 300, kuten Pessisellä pääosan työurasta. Tasaisella tahdilla se tekee 25 työpäivää kuukaudessa.

Lue koko Aarteen juttu ja katso myös video. Mikä on Pessisen hakkuuennätys, entä missä yllättävässä lajissa hänellä on maailmanennätys?