Moni eläin väistää tuulivoimalaa – pöllö ottaa viiden kilometrin hajuraon, sorsa taas hyötyy sorasta
Osa eläimistä hyötyy tuulivoimaloista. Varpuslinnut saattavat tottua tuulivoimaloihin.
Yksilöiden siirtyminen osittain tai kokonaan voimaloiden alueelta voi pienentää populaatiokokoja, mistä on haitallisia seurauksia erityisesti harvinaisille ja uhanalaisiin lajeille. Kuvassa vaarantuneeksi luokiteltu tunturipöllö. Kuva: Timo HeikkalaMonet lintu- ja nisäkäsryhmät väistävät tuulivoimaa, Luonnonvarakeskuksen kansainvälinen koostejulkaisu kertoo.
Luken tutkimusryhmä koosti yhteen 84 tutkimusta 22 maasta ja erotti niistä 160 tapausta, joissa tuotettiin tietoa siitä, kuinka kauas tuulivoimalat vaikuttavat eri lintu- ja nisäkäsryhmiin.
Tuulivoimaloiden alueelta kauemmaksi siirtyi tutkituissa tapauksissa 72 prosenttia lepakoista, 67 prosenttia maanisäkkäistä ja 63 prosenttia linnuista.
Kaikki kurjet, pöllöt ja porot siirtyivät kauemmas. Ne siirtyivät keskimäärin viisi kilometriä kauemmaksi tuulivoimaloista.
Suurin osa metsäkanalinnuista siirtyi myös keskimäärin viiden kilometrin päähän.
Sorsalinnut, petolinnut, varpuslinnut ja kahlaajat ottivat keskimäärin puolen kilometrin hajuraon. Sorsalinnuista ja petolinnuista siirtyi suurin osa, varpuslinnuista ja kahlaajista puolet.
Lepakoista suurin osa siirtyi keskimäärin kilometrin etäisyydelle.
”Saman lajin yksilöt, kuten monet lepakot saattoivat sekä välttää tuulivoimaloita että kerääntyä niiden läheisyyteen.”
Miksi tietyt lajit eivät siirtyneet tuulivoimaloiden tieltä?
Osalla syynä oli nuori ikä. Osa lajeista suosii luontaisesti avoimia ympäristöjä ravinnon saannin tai petojen välttämisen takia.
Osa taas hyötyy tuulivoimaloiden ympäristön tarjoamista resursseista. Esimerkiksi sorsalinnut käyttävät soraa pesämateriaaliksi ja metsäkanalinnut ruoansulatukseen.
”Huomioitavaa oli, että vaikutukset ja etäisyydet vaihtelivat huomattavasti jopa saman lajin sisällä riippuen yksilöiden iästä, sukupuolesta, seurannan ajankohdasta ja itse tutkimusjärjestelyistä”, kertoo tutkimusta johtanut Luken professori Anne Tolvanen.
”Esimerkiksi varpuslinnut saattoivat tottua tuulivoimaloihin, ja alussa havaitut siirtymisvaikutukset saattoivat myöhemmässä vaiheessa loppua.”
”Lisäksi saman lajin yksilöt, kuten monet lepakot saattoivat sekä välttää tuulivoimaloita että kerääntyä niiden läheisyyteen. Syynä tähän arvioitiin olevan esimerkiksi ravinnon saannin.”
Osittain tuulivoimayhtiöiden rahoittamassa tutkimuksessa selvitetään tuulivoiman vaikutuksia myös poronhoitoon.
Kotimaista tutkimustietoa on tulossa lisää. Tänä vuonna käynnistyi tuulivoiman vaikutuksia koskevasta Windlife-seurantatutkimus, joka liittyy suteen, metsäpeuraan ja maakotkaan.
"Viisivuotisen tutkimuksen lähtökohtana ovat tiukasti suojeltuihin direktiivilajeihin liittyvät tiedon puutteet. Erityisesti ympäristövaikutusten arviointeja varten tuotetaan Suomen oloihin sovellettavaa tietoa”, kertoo tutkimusta johtava erikoistutkija Ari Nikula Lukesta.
Poronhoidon käytännöt ovat erilaisia eri maissa. Osittain tuulivoimayhtiöiden rahoittamassa tutkimuksessa selvitetään tuulivoiman vaikutuksia myös poronhoitoon.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
