Ammattiliitot vetoavat europarlamentaarikoihin: Työllisyys muistettava EU:n ilmastotavoitteita määriteltäessä

Europarlamentin ympäristövaliokunnan lulucf-esitys vaikuttaisi toteutuessaan mitä todennäköisimmin kielteisesti metsäteollisuusyritysten investointihalukkuuteen Suomessa, arvioivat Puuliitto ja Paperiliitto. Kuva on Metsä Groupin biotuotetehtaalta Äänekoskelta. Kuva: Sami Karppinen

Työntekijöitä edustavat Puuliitto ja Paperiliitto vetoavat europarlamentaarikkoihin, että he ottavat huomioon työllisyysnäkökulman sekä eri jäsenmaissa toimivien yritysten tasavertaiset toimintaedellytykset, kun europarlamentti äänestää maankäyttösektorin ja metsien käytön (lulucf) pelisäännöistä ilmastonmuutostyössä

Äänestys on ensi keskiviikkona (13.9.).

Liitot toivovat, että europarlamentti pystyy määrittelemään kiistämättömän tärkeät ympäristöpoliittiset tavoitteet niin, että ne eivät heikennä jäsenmaiden työllisyyskehitystä, eivätkä vinouta yritysten välistä kilpailuasetelmaa.

Liittojen kannan mukaan oikeudenmukainen lähestymistapa on määritellä metsäteollisuuden hakkuille yhtenäinen perusta ja linja niin, että kestävän kehityksen raamin sisällä toteutuvasta taloudellista toiminnasta ei koidu jäsenmaille tai yrityksille sanktioita. 

Metsien vuosikasvun arvioidaan nousevan Suomessa nykyisestä 110 miljoonasta kuutiometristä 115–120 miljoonaan kuutiometriin vuoteen 2030 mennessä.

Hakkuumäärien puolestaan arvioidaan nousevan tämän vuoden noin 72 miljoonasta kuutiometristä 80–85 miljoonaan kuutiometriin, mikäli metsäteollisuuden nykyiset investointisuunnitelmat toteutuvat. Suomalaisen metsäteollisuuden toiminta on näin ollen hyvinkin pysymässä kestävän kehityksen raamin sisällä, kannanotossa todetaan.

Liittojen arvion mukaan europarlamentin ympäristövaliokunnan äänestämällä syntynyt lulucf-esitys sisältää työllisyysnäkymien heikentymisen riskin.

Ympäristövaliokunnan esityksessä metsien hiilinielun laskennan viitevuosiksi määritellään 2000–2012. Malli olisi toteutuessaan erityisen hankala Suomelle, jossa talousmetsien hakkuumäärät olivat mainitulla ajanjaksolla alhaiset.

Erityisen alhaiset ne olivat talouden taantumavuosina 2008–2009. Korkein vuotuinen hakkuumäärä ajanjaksolla oli jonkin verran alle 58 miljoonaa kuutiometriä vuonna 2007 ja alhaisin jonkin verran alle 42 miljoonaa kuutiometriä vuonna 2009.

Jos Suomi joutuisi ostamaan päästöoikeuksia kaikista vuosien 2000–2012 tason ylittävistä hakkuista, mihin europarlamentin ympäristövaliokunnan esitys toteutuessaan johtaisi, vaikuttaisi se mitä todennäköisimmin kielteisesti metsäteollisuusyritysten investointihalukkuuteen Suomessa. Se puolestaan vaarantaisi Suomen kansantalouden voimistumisen ja kansalaisten hyvinvoinnin kannalta keskeisen työllisyysasteen nostamisen tavoitteen.

"Olisi valitettavaa, jos Suomessa vireillä olevat metsäteollisuuden investointisuunnitelmat jäisivät lulucf-päätöksen myötä toteutumatta tai ne siirtyisivät EU-alueen ulkopuolelle."

Malli palkitsisi niitä maita, joissa hakkuutaso on ollut viiteajanjaksolla korkea ja rankaisisi niitä maita, joissa hakkuumäärä on ollut alhainen. Menneisyyteen lukittu malli vinouttaisi yritysten välistä kilpailuasetelmaa, ja määrittelisi yritysten toimintaedellytyksiä tavalla, joka ei ole sopusoinnussa avoimen markkinatalouden kilpailukriteerien kanssa, kannanotossa moititaan.

"Tämän välttämiseksi metsien hiilinielun määrittely on menneisyyteen nojaamisen sijaan toteutettava metsien tulevan kasvun perusteella", ammattiliitot vaativat.

Liitot muistuttavat, että metsän kasvu ja hakkuu muodostavat syklin, jossa pitkällä aikavälillä ja laajemmilla alueilla tarkasteltuna metsien hiilinielu on Suomessa kasvanut. Puuston määrää voidaan edelleen kasvattaa metsänhoidon ja hakkuiden yhteensovittamisella, joka mahdollistaa metsäteollisuuden investointisuunnitelmien mukaiset hakkuut kestävän kehityksen raamin sisällä.

Puuston määrän kasvattaminen edellyttää hyvää metsänhoitoa, joka on metsien kestävän kehityksen mukaisen kasvun avaintekijä. Vastuu hyvästä metsänhoidosta on metsänomistajilla, metsäteollisuudella ja jäsenmaissa harjoitettavalla metsänhoitoa ohjaavalla poliittisella päätöksenteolla, jolla on mahdollista ohjata ja kannustaa kehitystä myönteiseen suuntaan. Ympäristövaikutusten arviointi toteutetaan metsien sertifiointijärjestelmien avulla, kannanotossa todetaan.