Italialainen luuta lakaisee UPM:ssä, mutta päämäärä on jäänyt hämäräksi

UPM:n Kaukaan paperitehdas suljettiin viime vuoden lopulla Lappeenrannassa. Kuva: Markku Vuorikari

Metsä|Metsäteollisuus

16.2.202620:00

Pääkirjoitus

Hanna Lensu

Vuosikymmeniä puumarkkinoilla on totuttu tilanteeseen, jossa ostajapuolella on vakiintuneet kolme isoa integraattiyhtiötä, ”metsäjätit”, joiden valmistuspaletti on niin laaja, että ne tarvitsevat jatkuvasti kaikenlaista puuta.

Nämä yhtiöt ovat valmistaneet tyypillisesti ainakin sellua, paperia tai kartonkia, sahatavaraa ja puulevyjä. Viime vuonna UPM alkoi ravistella tätä maailmanjärjestystä siinä määrin, että heräsi jo epäilyksiä, että yhtiö olisi tyystin lähdössä pois Suomesta.

Ensin se ilmoitti etsivänsä ostajaa vaneritehtaille. Yksi sahoista myytiin jo. Sitten saivat lähteä paperitehtaat ja Rauman sellutehdas samalla ovenavauksella. Aiemmin päätettiin jo sulkea Kaukaan paperitehdas Lappeenrannasta – se ei nähtävästi kelvannut edes eteläafrikkalaisen Sappin kanssa perustetulle yhteisyritykselle.

Kehitys pistää pohtimaan, kuinka monella paikkakunnalla UPM jatkossa Suomessa enää toimii, jos toimii. Jääkö ennen niin mahtava yhtiö vain niille paikkakunnille, joissa on useita toisiaan tukevia tehtaita?

UPM:ssä ryhdyttiin ronskeihin toimiin sen jälkeen, kun pitkäaikainen hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos ja toimitusjohtaja Jussi Pesonen luovuttivat paikkansa seuraajille. Italialaisen toimitusjohtajan Massimo Reynadon ei tarvitse välittää perinteikkään yhtiön yhteiskuntavastuusta, juurista tai paikallisesta merkityksestä. Suomalainen toimitusjohtaja saisi toisenlaiset paineet niskaansa.

Wahlroosin ja Pesosen aikana UPM:n slogan oli: The Biofore Company. Nykyään iskulauseessa ei ole enää edes bio-etuliitettä; metsästä puhumattakaan. UPM kertoo nyt olevansa ”materiaaliratkaisujen yhtiö”. Ulkopuolelta on vaikea saada selkoa, mitä materiaaleja yhtiö aikoo jatkossa tuottaa. Selvempää on ollut, että se pyrkii monesta aiemmasta tuotteestaan eroon.

Suomessa metsäjätit ovat hanakasti seuranneet toisiaan linjauksissa. Milloin rynnistettiin kilvan ostamaan paperitehtaita ulkomailta, milloin luovuttiin omasta metsäomaisuudesta.

Myös Stora Enso on kaikessa hiljaisuudessa reivannut painopistealueitaan. Euroopan suurimmalla sahateollisuusyrityksellä on ollut yli 25 vuotta iso määrä puunjalostusteollisuutta Keski-Euroopassa.

Aiemmin rakentamisen ratkaisujen edelläkävijänä profiloitunut yhtiö on muuttanut suuntaansa. Se haluaa päästä eroon Keski-Euroopan puunjalostuksesta, koska ne eivät yhtiön mukaan tue sen ydinliiketoimintaa. Sitä on nyt uusiutuvien pakkausten valmistus. Stora Enson nykyinen toimitusjohtaja Hans Sohlström on tehnyt aiemmin pitkän uran UPM:ssä. Sen johtajat eivät ole puurakentamisen asioista aiemminkaan innostuneet.

Metsäjätit ovat viime vuodet takoneet voittoja sellun valmistuksella ja myynnillä esimerkiksi Kiinaan, mutta tämän kultakaivos vaikuttaa nyt huolestuttavasti ehtyneen. Jos uusia strategioita on laadittu, ulkopuolelle ne näyttäytyvät toistaiseksi varsin epäselvinä.