Lihasulan metsistä ei anneta ravinteita pois

KANGASALA (MT)

Lihasulan säätiön metsiä on lannoitettu noin 130 hehtaaria. Neulasten ja kantojen ravinteita ei päästetä polttoon.

Säätiön puheenjohtaja, metsänhoitaja Kaj Karlsson tähyilee 51-vuotiaan männikön latvoja. Metsäasiantuntija Risto Ojanen Metsä Groupin metsän- ja luonnonhoidon palveluista kertoo alueen saaneen typpeä ja fosforia vuonna 2006.

”Lannoitus on edelleen paras investointi metsän kasvatuksessa, vaikka hinnat ovat nousseet”, sanoo pitkän uran Serlachiuksen ja metsäliittolaisen teollisuuden metsien hoidossa tehnyt Karlsson.

Ojanen seurasi lannoitettuja männiköitä jännittyneenä. Kuinka paljon typen tuuhettamiin latvoihin tarttuu lunta? Pari pahaa lumitalvea on selvitty hyvin, ja latvamurtojen riski pienenee.

Lihasulan metsistä hakataan noin 7 000 kuutiometriä puuta vuodessa. Puut on myyty viime vuosina Metsä Groupille.

Karlsson ja Ojanen ”odottavat kuin kuuta nousevaa” Lihasulan metsien laserkeilausta ja sen pohjalta laadittavaa metsätaloussuunnitelmaa. Puuston määrät ja eritoten hakkuumahdollisuudet jännittävät heitä kuin todistus koululaista.

Lihasulan metsistä ei päästetä neulasia eikä kantoja polttoon. Karlssonin mielestä niistä maksetaan kovin vähän.

”Energiapuun korjuun vaikutuksia metsämaan ravinteikkuuteen ja ylipäätään maaperän toimintakykyyn ei tunneta tarpeeksi hyvin.”

Soille otettaisiin mielellään tuhkaa kasvuvoimaksi. Karlsson toivoo, että alan toimijat paneutuisivat tuhkalannoitusten kehittämiseen.

Lihasulan metsiä hoitivat aiemmin ylimetsänhoitaja Kalle Laurila ja metsätalousinsinööri Jorma Kotisaari. Metsät ovat hyvässä kunnossa. Männiköissä jatkettiin kiertoaikaa sopivilla kuvioilla ja sadoksi saatiin arvokasta pylvästä.

Metsiin on rakennettu hyvä metsäautotiestö. Karlssonin mukaan iso osa leimikoista on otettavissa tienvarteen ja tehtaalle kesäkorjuilla.

Laakean mäen laelle on levitetty tietä helikopterin lannoitusurakointiin. Lihasulan metsissä on runsaasti hyviä lannoituskohteita ja harvennushakkuilla niitä syntyy lisää.

Kartanon arvokkaan, osin erittäin vanhan rakennuskannan kunnossapito vaatii paljon varoja. Iso osa tiloista on vuokrattu ulos.

Kallis remontti oli kartanon siirtäminen kaukolämpöön ja hakkeelle.

”Olisimme tehneet konkurssin polttoöljyllä lämmittämällä. Nyt energia saadaan läheltä omista metsistä. Vuodessa menee 1 400 irtokuutiometriä haketta, joka tehdään lumpeista ja karsituista rangoista”, Karlsson sanoo.

Metsätalous on niellyt viimeksi kuluneina kymmenenä vuonna noin 20 prosenttia hakkuutuloista. Ojien kunnostus ja lannoitukset ovat laskelmassa mukana, teiden teko ja hoito ei ole.

Vuonna 2007 istutetun taimikon priimuskuuset ovat jo kaksimetrisiä.

Ojanen kehuu kääntömätästystä. Konemies tekee 1 800 mätästä kuusen istutusalalle ja määrittää näin myös viljelytiheyden

Muokkauksen jälkeä ei viiden kasvukauden jälkeen juuri erota. Vain siellä täällä on koivu siementynyt kuusen viereen kasvutilasta kilpailemaan.

Ojasella on noin 20 vuoden kokemus metsäasiantuntijan töistä. ”Lehtipuusto heikentää dramaattisesti viljellyn taimen kehitystä. Perkaus kannattaa tehdä ajoissa tappioiden välttämiseksi.”

Metsänhoidon koneellistamisen kehitys ei vakuuta Ojasta eikä Karlssonia. Päinvastoin, miehet ovat huolissaan työvoimasta, kun metsurit ikääntyvät ja metsänomistajat vieraantuvat metsätaloudesta.

Karlssonin mielestä metsätalouden tulisi osata ottaa osansa työperäisestä maahan muutosta.

Ojanen on tyytyväinen työhönsä Lihasulan metsissä ja muillakin sopimustiloilla. ”Tämä on pitkäjänteistä, mielenkiintoista, nykyaikaista ja tehokasta.”

JUHA AALTOLA

Avaa artikkelin PDF