Metsästäjiä toivotaan nyt villisikatalkoisiin ‒ näillä vinkeillä saalista pitäisi tulla

Metsästäjäliitto ja Suomen sikayrittäjät järjestivät avoimen webinaarin metsästäjille afrikkalaisesta sikarutosta ja villisikakannan hallinnasta.

”Meidän tehtävä on nyt joka puolella Suomea pitää villisikakannat niin alhaisina, että taudin leviäminen olisi mahdollisimman vaikeaa”, aloitti webinaarissa metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Sipola.

Metsästäjäliiton Teemu Simenius kertoi, miten villisian pyytäminen onnistuu parhaiten ja turvallisesti.

Villisian metsästys on sallittu ympäri vuoden ilman poikkeuslupaa.

Porsaallinen naaras on kuitenkin rauhoitettu ajalle 1.3.-31.7. Villisian metsästämiseksi pitää olla metsästyskortti ja metsästysoikeus alueelle. Saaliista tulee tehdä ilmoitus omariistaan seitsemän päivän kuluessa.

Muusta riistasta poiketen sikajahdissa saa käyttää keinovaloa ja pimeänäkö- tai lämpökiikaria. Nämä mahdollistavat kyttäysmetsästyksen pimeässä.

”Rajoitusalueen ulkopuolella metsästys jatkuu ihan samoilla säännöillä edelleen, ja siihen ei ole tullut muutoksia. Pyritään vähentämään kantaa tehokkaasti”, Simenius kertoo.

Villisikaa saa metsästää haulikon täyteisillä, hirvilaillisella kiväärillä sekä jousella. Kiväärin luodin on oltava laajeneva samoin kuin hirvellä. Jouseen liittyy myös vaatimuksia, joihin metsästäjän tulee perehtyä.

Simenius suosittelee, että lauman johtajanaarasta ei ammuttaisi.

”Johtajaemakko pitää kasassa sitä porukkaa. Nyt jos se johtaja katoaa, niin nämä muut yksilöt perustaa omat laumansa, ja se saattaa edesauttaa leviämistä ja lisääntymistä.”

Villisika on sitkeä eläin ja haavoittuessaan myös vaarallinen. Keuhkot ovat eläimellä varsin matalalla. Laukaus suositellaan kohdistamaan keuhkojen alueelle heti etujalkojen yläpuolelle. Pääosumia ei tule yrittää, sillä eläimen aivot ovat pienet.

Metsästystä voidaan tehdä muun muassa kyttäämällä, hiipimällä, koirien avulla, ajojahtina sekä loukuilla ja aitauksilla. Kyttäysmetsästystä voidaan helpottaa houkutteluruokinnalla.

Ruokinnan tarkoituksena ei kuitenkaan saa olla villisikojen kunnon tai kannan parantaminen.

”Ruokintaan soveltuu hyvin vilja ja erilaiset kasvikset ja juurekset, esimerkiksi peruna, porkkana ja sokerijuurikas. Siinä avainjuttu on se, että jos tämmöinen vaikkapa peruna lähtee käymään, niin silloin se kaikkein parhaiten kelpaa villisialle.”

Yksi niksi on lyödä maahan koloja rautakangella ja tiputtaa niihin maissia. Eräs webinaariin osallistunut henkilö kertoi, että hänen kokemuksensa mukaan pihlajanmarjat ovat villisikojen herkkua.

Laajoilla alueilla tehokkaimmaksi metsästystavaksi on osoittautunut ajojahti. Metsästysseurojen kannattaa sopia etukäteen yhteisistä tavoitteista ja pelisäännöistä sekä siitä, miten havainnoista ja käynnissä olevista jahdeista ilmoitetaan naapuriseuroille.

”Villisikojen tehokas metsästys vaatii metsästysseuroilta aiempaa tiiviimpää yhteistyötä. Erityisen tärkeää on tiedonkulku naapuriseurojen välillä, sillä villisiat voivat liikkua jahdin aikana nopeasti seuran alueelta toiselle.”

Ajojahdissa voidaan käyttää yhtä tai useampaa koiraa, mutta usean koiran käyttöön liittyy riski: yhdessä koirat voivat rohkaistua menemään liian lähelle villisikaa.

Koiran pitää säilyttää riittävä etäisyys villisikaan ja osata väistää hyökkäykset. Liian aggressiivisesti lähelle menevälle koiralle voi käydä huonosti.

Metsästyksessä korostuu turvallisuus. Tiiviiseen villisikalaumaan ei pidä ampua, vaan eläimen ympärillä ja takana pitää olla esteetön ampumalinja. Haavoittunut villisika on torahampaidensa vuoksi hengenvaarallinen ja voi hyökätä ihmisen kimppuun.

Haavoittuneen villisian perään ei pidä lähteä yksin. Haavoittunut eläin saattaa jäädä oman jälkensä sivuun odottamaan seuraajaa ja hyökätä. Haavakkotilanteissa voidaan käyttää koiraa. Metsästäjien kannattaa jäljittäessä viiltosuojattuja housuja.

Villisian pyyntiin voi perehtyä tarkemmin tästä metsästäjille suunnatusta tietopaketista.