Hirvien laidunnus masentaa maanomistajaa
Raimo Laurio on murheissaan, että hirvet laiduntavat joka talvi suvun metsäyhtymän mailla Puolangan Lylykylässä. ”Aluksi taimikon kasvu näytti hirveän hyvältä. Nyt nämä on raadeltu kuoliaiksi.” Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkistoPUOLANKA (MT)
Laurion pariskunta on lopen kyllästynyt hirviin sekä tiukkoihin korvausehtoihin.
Heidän sukunsa yhtymän metsätilaan kuuluva männikkö Puolangan Lylykylässä Kainuussa kärsii vuodesta toiseen mittavista hirvituhoista.
”Tekisi mieli itkeä. Tämä on niin iso aluekin”, Martta Laurio murehtii männyntaimikossa, joka on täynnä lenkoja runkoja.
Sukulaiset viljelivät kahdeksan hehtaarin alan yhdessä, puolet kylvämällä ja puolet istuttamalla.
Tiheys on 2 000 tainta hehtaarilla.
Vaikka viljelystä on jo 12 vuotta, taimikko on vasta noin kahden metrin pituista.
”Normaalisti tämänikäinen taimikko olisi nelimetristä”, MTK:n kenttäpäällikkö Heikki Rahko arvioi.
Martta ja hänen miehensä Raimo Laurio hakivat ja saivat yhtymälle hirvituhokorvauksia ensimmäisen kerran vuonna 2010.
Silloin noin 15 prosenttia taimista oli hirvien syömiä.
Tänä vuonna pariskunta haki uudelleen korvauksia, sillä hirvien laidunnus on jatkunut joka talvi.
Metsäkeskuksen tekemän arvion mukaan hehtaarilla oli terveitä taimia 500, osittain syötyjä 425 ja loput kokonaan tuhoutuneita.
Yhtymä sai koko alasta korvauksen, 5 016 euroa, mutta Lauriot pitävät sitä laihana lohtuna.
Terveiksi on luettu ne puut, joita ei ole syöty kolmeen vuoteen. Niistäkin on jo tätä aikaisemmin hirvi napsaissut latvan poikki, minkä vuoksi mänty on vaihtanut latvaa.
Arvokkain tyvitukki on menetetty lähes jokaisesta puusta kahdeksan hehtaarin alalla.
Rahko laskee, että normaalisti männikkö tuottaisi kiertoajassa noin 8 000 euroa hehtaarilta. Jos tyvitukki menetetään, tuloja tulee vain noin 3 000 euroa hehtaarilta.
Lauriot vaativat muutosta uudelleenviljelykorvausten ehtoihin.
Niiden mukaan uudelleenviljelyn kustannukset korvataan vain, jos taimikkoon on tuhon jälkeen jäänyt alle 500 kasvatuskelpoista tainta hehtaarille.
Kasvatuskelpoiseksi kuitenkin luokitellaan vahingoittumattomien lisäksi kahden lievimmän vahinkoluokan taimet.
Vahinkoluokassa 1 viimeinen latvakasvain on syöty, luokassa 2 koko ylin vuosikasvu.
”Jos tällaiset 500 tainta jää kasvamaan kaikkine vikoineen, mitä jää metsänomistajalle käteen? Vain oksaisia, tyvitukittomia puita, joita mahdollisesti myydään sellupuun hinnalla”, Raimo Laurio jyrähtää.
”On väärin, että yksityiset metsänomistajat joutuvat niin raskaasti maksamaan hirvikannan ylläpidosta.”
Rahkon mukaan korvauskäytäntöjä pitäisi muuttaa siten, että vähempikin tuho riittäisi oikeuttamaan tuen puulajin vaihtoon.
Laurioiden mukaan hirvituhoista toistuvasti kärsivien maanomistajien oikeudenmukaiseen kohteluun on kolme vaihtoehtoa.
Joko hirvituhokorvauksia pitäisi tuntuvasti korottaa tai metsikön aitaamiseen pitäisi saada tukea.
Pariskunnan kolmas ehdotus on, että valtio ottaisi tuhoista kärsivän alueen suojeluun hirvilaitumeksi ja antaisi vastineeksi vaihtomaata.
Metsäneuvoja Ari Kemppainen Suomen metsäkeskuksesta ei usko, että lainsäädäntö mahdollistaisi hirvituhoista kärsineiden yksityismaiden vaihtoa valtion maihin.
”Valtio ei saa lainkaan korvauksia hirvituhoista. Niitä maksetaan vain yksityisille maanomistajille”, Kemppainen lisää.
Korvaustasot laskivat vuonna 2013. Taimikoiden arvo laskettiin uudelleen.
Aikaisemmin männikön hinta laskettiin sillä oletuksella, että se on istutettu. Nyt oletus on kylvö.
Erityisesti karuilla mailla kasvavien männyntaimikoiden arvioinnissa käytetty arvo on aikaisempaa pienempi.
”Sen vuoksi etenkin Pohjois-Suomessa korvaustasot laskivat”, Kemppainen kertoo.
Suvi Niemi
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
