Metsähallituksen polttamissa metsissä hyönteislajimäärä jopa tuplaantui – havuhuppukuoriainen, lahokapo ja kaskikeiju hyötyivät tulesta

Ennallistamispolttoa kesäkuussa Tampereella. Arkistokuva. Kuva: Sanne Katainen

Sadat metsäpaloalueilla elävät hyönteislajit ovat viime vuosina saaneet uusia elinalueita ennallistamispolttojen ansiosta, Metsähallitus kertoo tiedotteessa.

Laajat metsäpalot ovat muovanneet miljoonien vuosien ajan boreaalista havumetsää. Nykypäivänä Suomen metsissä palaa luonnon kannalta liian harvoin ja pienialaisesti. Siksi monet paloalueiden lajit ovat käyneet harvinaisiksi, jopa uhanalaisiksi.

Ennallistamispoltoilla jäljitellään luonnollisia metsäpaloja. Tulen annetaan kulkea hallitusti metsänpohjan läpi valitulla metsäkuviolla, joka on yleensä entistä talousmetsää.

Tänä vuonna päättyvän, EU-rahoitteisen Beetles LIFE -hankkeen ennallistamispolttokohteilla on havaittu selkeästi, kuinka alueille saapuu polton jälkeen peräti satoja sellaisia lahopuusta riippuvaisia hyönteislajeja, joilla ei ole ollut mahdollisuuksia elää alueilla ennen polttoa, kertoo luonnonsuojelun erityisasiantuntija Sampsa Malmberg Metsähallituksesta.

Suomessa on joukko lajeja, jotka suorastaan vaativat palanutta puuta.

Hankkeessa on nostettu esille erityisesti kahdeksan hyönteislajia. Havuhuppukuoriainen, mäntyhuppukuoriainen ja palolatikka ovat riippuvaisia metsäpaloalueista, ja lahokapo ja kaskikeiju voivat hyötyä niistä.

Punahärö ja haavansahajumi tarvitsevat haapoja ja korpikolva ikivanhoja korpikuusikoita.

Kaikki nämä ovat niin sanottuja sateenvarjolajeja. Se tarkoittaa, että lajeille suunnatuista suojelutoimista, kuten ennallistamispoltoista, haapajatkumon tukemisesta, soiden ennallistamisesta ja lahopuun lisäämisestä, hyötyvät samalla ainakin sadat tai jopa tuhannet muutkin lajit.

Hankkeessa poltettiin vuosina 2019–2022 yhteensä 344 hehtaaria 14 eri Natura-alueella.

”Poltot oli suunniteltu hankkeen kohdelajien tunnettujen esiintymien lähelle, jotta lajit voisivat levitä niille. Seurannoissa havaittiin, että tässä useimmiten onnistuttiin”, Malmberg kertoo.

Inventoinneissa havaittiin, että palaneissa metsissä kovakuoriaisten lajimäärä oli 1,5–2-kertainen palamattomiin verrattuna ja yksilömäärissä noin 10-kertainen.

Suurin osa poltetuista alueista sijaitsee Metsähallituksen Luontopalveluiden ylläpitämillä palojatkumoalueilla eli alueilla, joilla polttoja on tehty ennen hanketta säännöllisesti jo pitkään.

Osa poltoista sen sijaan tehtiin alueilla, jotka eivät ole palojatkumoalueita tai palojatkumo on muuten heikompi.

Näiden erityyppisten alueiden välillä oli selvä ero: eniten paloalueiden lajistoa havaittiin parhaan palojatkumon alueilla. Lisäksi mitä lähempänä itärajaa metsää poltettiin, sitä enemmän paloalueiden lajistoa sieltä havaittiin, kun taas läntisimmiltä kohteilta vaativa paloaluelajisto näytti peräti kadonneen.