Tilastot eivät kerro totuutta hirvituhojen määrästä
Liikenteessä sattuneiden hirvionnettomuuksien määrä antaa viitteitä siitä, kuinka paljon hirvituhoja on metsissä. Vuoden 2011 jälkeen hirvionnettomuudet ovat lisääntyneet hieman. Martti Kainulainen/Lehtikuva Kuva: Viestilehtien arkistoVielä vuonna 2010 valtio korvasi hirvien aiheuttamia vahinkoja yli 10 000 hehtaarin alalla. Viime vuonna tuhohehtaareja kertyi korvattaviksi enää alle 1 300 hehtaaria.
Valitettavasti metsässä tuhomäärät eivät ole vähentyneet tällaista vauhtia, vaan korvattavat pinta-alat ja euromäärät ovat supistuneet murto-osaan aiemmasta.
Syynä on vuonna 2013 kiristynyt lainsäädäntö.
”Kaikkein paras indikaattori
hirvituhojen todellisesta määrästä saadaan liikenneonnettomuustilastoista”, sanoo metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes Suomen metsäkeskuksesta.
Viime vuonna sattui 1 623 hirvikolaria Liikenneviraston mukaan. Määrä on ollut lievässä nousussa muttei lähelläkään 2000-luvun alun synkkiä lukuja. Tuolloin kolarimäärä huiteli 3 000:ssa.
Metsäkeskuksen seuranta kertoo selvästi siitä, ettei korvauksia enää myönnetä sellaisista vahingoista, jotka ennen olisi hyväksytty.
”Vuonna 2013 arvioitujen tuhoalueiden pinta-ala kasvoi kolmanneksen joillakin alueilla, mutta maksettujen korvausten määrä putosi.”
Bumerangeja tulee siis yhä useammalle metsänomistajalle, jonka mailla valtion karja on laiduntanut.
Remes uskoo todellistenkin tuhojen vähentyneen, sillä hirvikanta on saatu pidettyä tasaisena viimeksi kuluneina vuosina. Metsänomistajien kannalta ongelmallisimpia ovat talviaikojen tihentymät.
Osaksi tuhojen väheneminen johtuu siitä, että kuusta istutetaan valtavan paljon enemmän kuin aikaisemmin. Kuusi on turvallinen valinta, koska se ei maistu hirville.
Metsänomistajan kannalta kuusi ei kuitenkaan ole välttämättä hyvä valinta. Tästä Remes on huolissaan.
”Jo nyt näkyy merkkejä siitä, että sääolojen muutoksen myötä tuhot kuusikoissa lisääntyvät. Kun kuivahkoille kankaille, männyn tyypillisille kasvupaikoille, istutetaan kuusta, sieni- ja kaarnakuoriaistuhojen riski kasvaa. Kuuset heikkenevät kuivana aikana heinä–elokuussa ja altistuvat tuhoille.”
Laikkumätästyksen ansiosta kuuset menestyvät ensimmäisinä vuosina mainiosti sellaisilla kasvupaikoilla, jotka ovat niille todellisuudessa aivan liian karuja.
”Vasta viiden vuoden kuluttua huomataan, että kasvu alkaa hyytyä.”
Remes arvioi, että Itä-Suomessa keskimääräinen hirvituhojen korvaus on ollut 500 euroa hehtaarilta. Se on laiha lohtu siitä, että metsä jää aukkoiseksi.
”Täydennysviljely ei juuri koskaan ole järkevää, sillä täydennystaimet eivät ehdi taimikon kasvutahtiin. Jos taimia jää alle 600 runkoa hehtaarille, pitää miettiä, yrittääkö viljellä kokonaan uudestaan.”
Tehokkain tapa ehkäistä hirvituhoja on riittävä metsästys.
”Metsänhoidon näkökulmasta hirvikanta on liian iso läntiseltä Uudeltamaalta Turkuun ulottuvalla alueella, Vaasan seudulla ja Pohjois- ja Etelä-Savon rajamailla”, Remes luettelee.
Lisäksi Pohjois-Suomessa tulee tuhoja paljon, koska taimikot ovat mäntyvaltaisia.
Nykyisillä lupamäärillä talviajan hirvikanta on noin 83 000 yksilöä.
”Se on vähän liian iso. 2,5 hirveä tuhannella hehtaarilla olisi Etelä- ja Keski-Suomessa sellainen määrä, jonka kanssa pystyttäisiin elämään.”
Viime talvena Suomessa talvehti Luonnonvarakeskuksen tutkijoiden arvion mukaan Oulun ja Lapin läänissä keskimäärin 2,1 hirveä ja Etelä-Suomessa 3,4 hirveä tuhatta hehtaaria kohden.
Suomen Riistakeskuksen verkkosivuilla kerrotaan hirvikannan tavoitetiheydeksi maan eteläosassa 2–4 yksilöä ja Lapissa 0,5–3 hirveä tuhatta hehtaaria kohden.
Hanna Lensu
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.

- Osaston luetuimmat
