Hiljaiset tiet ovat rapistuneet – teiden merkitystä ei pitäisi miettiä vain liikennemäärien perusteella
Pelkästään metsäteollisuuden puu- ja sivutuotekuljetuksia kulkee vähäliikenteisillä tieverkoilla jopa 3 000–4 000 kappaletta päivässä.
Lähes puolet Suomen valtion teistä on vähäliikenteisiä. Kuva: Jaana KankaanpääMarraskuisen vesisateen keskellä ajatukset leijailevat helposti viime kesän pitkiin pyörälenkkeihin kotiseudun pikkuteillä. Pyöräilynautintoa haittasi aurinkoisina kesäpäivinä vain yksi asia, toistuvat montut ja halkeamat asfaltissa.
Eikä kotiseutuni Länsi-Suomessa ole lainkaan ainoa, missä rikkinäiset tiet haittaavat liikennettä.
Liikennemääriltään hiljaiset tai virallisemmalta nimeltään vähäliikenteiset tiet ovat rapistuneet ja huonossa kunnossa läpi Suomen, osaa uhkaa jopa käyttökelvottomuus. Pyörällä vielä pärjää, mutta miten on raskaan liikenteen kanssa?
Lähes puolet Suomen valtion teistä on vähäliikenteisiä. Niillä kulkee kuitenkin kansantaloudelle ja huoltovarmuudelle kriittistä raskasta liikennettä, mukaan lukien puuta kuljettavat rekat.
Pelkästään metsäteollisuuden puu- ja sivutuotekuljetuksia kulkee vähäliikenteisillä tieverkoilla jopa 3000–4000 kappaletta päivässä. Raskaalle liikenteelle tiestön kunnon merkitys on aika paljon tärkeämpi kuin minun pyörälleni.
Olemme joka tapauksessa logistisella takamatkalla.
Suuresta merkityksestään huolimatta vähäliikenteisten teiden korjausvelka sen kuin kasvaa.
Liikennekeskustelua ovat viime aikoina hallinneet raideliikenteen suuret hankkeet. Samaan aikaan olemme ummistaneet silmämme siltä, mitä vähäliikenteisen tiestön rapautuminen tarkoittaa elinkeinoelämän kasvulle ja alueelliselle saavutettavuudelle.
Vaikeuttaa se myös päästöjen vähentämistä, sillä tiestön heikko kunto kasvattaa kuljetusmatkoja ja lisää polttoaineen kulutusta.
Nykyinen tierahojen jako perustuu pitkälti tien liikennemääriin. Siinä kanta- ja valtatiet vievät ylivoimaisen voiton, mutta se ei kerro todellisesta korjaustarpeesta.
Tiedämme kaikki, missä taloustilanteessa maamme tällä hetkellä on: lisärahoitusta vähäliikenteisten teiden kunnostamiseen ei ole löytynyt.
Tilanteen korjaamiseksi metsäteollisuus on tuoreeltaan tuonut ehdotuksen ennakoivasta kunnossapitomallista. Siinä teiden merkitystä tulisi tarkastella liikenteen arvon ja tielle aiheuttaman rasituksen kautta eikä yksin liikennemäärien perusteella.
Ehdottamamme kunnossapitomalli ei vaadi huomattavaa lisärahoitusta, mutta ennakoimista ja selkeitä, uudistavia toimia kylläkin.
Tiestön kohdalla on ihan sama homma kuin metsien: hoitorästit kannattaa kuitata hyvissä ajoin. Tämä säästää selvää rahaa.
Väyläviraston käynnissä olevan Päällysteiden ennakoivan hoidon ja kunnossapidon ohjelmointi -hankkeen tulosten mukaan teiden ennakoivalla kunnossapidolla voidaan säästää jopa 50 prosenttia vähäliikenteisten teiden elinkaarikustannuksista.
Metsäteollisuuden raaka-aine haetaan metsänomistajien metsistä pitkienkin matkojen takaa ympäri Suomea ja kuljetetaan tehtaalle jalostettavaksi tuotteiksi ja sieltä edelleen maailman markkinoille.
Olemme joka tapauksessa logistisella takamatkalla. Ei siis lisätä sitä enää rapistuvalla tieverkolla vaan tartutaan toimeen suomalaisen kilpailukyvyn turvaamiseksi.
Kolumnin kirjoittaja on Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja.Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
