WWF:n Suominen: Jatkuvaan kasvatukseen siirtyminen vaatii tukea

Metsätalouden tukijärjestelmää säätelevää lainsäädäntöä päivitetään parhaillaan. On tärkeää, että uudistuksessa huomioidaan nyt ympäristönäkökulma, sillä tässä on aiemmin epäonnistuttu.

Metsätalouden tukijärjestelmällä luodaan suuntaviivat Suomen metsien käsittelytavoille, joilla on suuri vaikutus metsäluonnon tilaan, vesien laatuun ja hiilivarastoihin.

Voimassa olevan kestävän metsätalouden rahoitusjärjestelmän (kemera) aikana ympäristön tilasta huolehtimiseen on kohdennettu vain pari prosenttia tukien kokonaismäärästä. Hallituksen luonnoksessa uudeksi metsätalouden kannustinjärjestelmäksi (metka) tukimäärien on arvioitu pysyvän samoissa suhdeluvuissa kuin aiemminkin.

Ympäristönäkökulman huomioiminen on kuitenkin erittäin tärkeää metsien elinvoimaisuuden turvaamiseksi. Lämpenevä ilmasto tuo mukanaan haasteita, kuten lisääntyviä tuulia ja sateita sekä puun kasvua heikentävien tai puita tappavien eliöiden kantojen suuria vaihteluja. Mikäli metsien rakennepiirteitä saadaan monipuolisemmiksi, metsätalous pystyy paremmin sopeutumaan ilmastonmuutoksen seurauksiin.

Vesiensuojelu, monimuotoisuuden turvaaminen tai hiilivarastojen ja -nielujen säilyttäminen eivät tällä hetkellä hyödytä metsänomistajaa taloudellisesti suoraan, mutta ne ovat korvaamattoman tärkeitä ilmaston ja metsien käytön kestävyyden kannalta. Näiden turvaamista tulisi siksi tukea korvauksilla metsien käsittelyn yhteydessä.

Päivitettävässä metka-tukijärjestelmässä kriittisimmin on tarkasteltava taimikonhoidon ja nuoren metsän harvennusten tukemista, sillä näiden toimenpiteiden yhteydessä tehdään valinta kasvatettavan metsän rakenteesta.

Yleensä metsä alaharvennetaan, ja jäljelle jäävä puusto on tasarakenteista ja yksipuulajista. Toimilla tähdätään kiertoajan lopuksi avohakkuuseen, jota seuraavat maanmuokkaukset ja ojitukset. Näillä taas on haitallisia vaikutuksia niin vesistöihin, metsälajiston säilymiseen kuin ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.

Metsien käsittelyn yhteydessä niihin tulisi jättää riittävästi tiheikköjä, säästöpuita, leveitä suojavyöhykkeitä ja runsaasti lehtipuita. Tämän pitäisi olla tukien saamisen edellytyksenä myös jatkuvan kasvatuksen hakkuita tuettaessa.

Metsien käsittelyssä on tärkeää minimoida hakkuiden haittavaikutukset ympäristöön. Jatkuvan kasvatuksen menetelmillä näihin tavoitteisiin on yleensä helpompi päästä kuin jaksollisen kasvatuksen menetelmillä, joilla on useita haitallisia vaikutuksia ympäristöön.

Usein jatkuvan kasvatuksen metsissä myös taloudellinen tulos on jaksollisen kasvatuksen metsiä parempi. Tällä hetkellä kemera-tuet vääristävät eri puunkasvatusmenetelmien taloudellista tulosta metsänomistajan näkökulmasta.

Jatkuvan kasvatuksen hakkuilla käsitellyissä turvemaan metsissä on mahdollista välttää ojituksia, mikä on tärkeää, koska metsäojitettujen soiden vesistökuormitus on suuri. Viime vuosina on saatu uutta tietoa suometsien valumista, ja kuormitusta tiedetään syntyvän myös muulloin kuin välittömästi ojitusten jälkeen. Tämä huomioiden kuormituksen arvioidaan olevan typen osalta jopa 18-kertainen ja fosforin osalta 6–7-kertainen verrattuna lukuihin, jotka mitataan vain heti ojitusten jälkeen.

Hiilivarastojen säilyttämiseksi turvemaiden metsissä olisi hyödyllistä siirtyä jatkuvaan kasvatukseen, sillä siten pystytään hidastamaan turpeen hajoamista. Metka olisikin oiva tilaisuus ohjata taimikon ja nuoren metsän hoidon sekä suometsiin kohdistettavien tukien kohdentamista erityisesti rehevien suometsien jatkuvan kasvatuksen käsittelyihin.

Jotta siirtymä jaksollisesta kasvatuksesta jatkuvaan kasvatukseen olisi mahdollinen, tarvitaan tukea neuvontapalveluiden ostamiseen. Toistaiseksi palveluja jatkuvan kasvatuksen hakkuiden suunnittelemiseksi ja toteuttamiseksi ei ole saatavilla tarpeeksi, minkä seurauksena metsänomistajilla ei ole realistisia mahdollisuuksia siirtyä toteuttamaan ympäristölle vähemmän haitallisia käsittelytapoja.

Tukijärjestelmän päivityksessä luodaan suuntaviivat Suomen metsien käytön kestävyydelle lähes kymmenen seuraavan vuoden ajalle. Metsänomistajille ympäristön huomioiminen on tärkeää, ja myös hallitusohjelman tavoitteena on luontokadon pysäyttäminen ja ilmastokriisiin hillitseminen.

Valmistelutyössä on otettava loppukiri, jossa arvioidaan kriittisesti suunniteltujen toimien riittävyys.

Mai Suominen

Johtava metsäasiantuntija

WWF Suomi