Kolme pohjoismaata lyöttäytyivät yhteen erärikollisuuden torjumiseksi

Susien määrä on kasvanut ja levinneisyys laajentunut viimeisten vuosikymmenien aikana. Kuva: Hannu Huttu

Riistakeskus kertoo, että viime vuonna toteutettiin Suomen, Ruotsin ja Norjan välinen yhteistyöhanke, jonka tavoitteena oli kehittää rajat ylittävää yhteistyötä suurpetojen hallinnassa ja erärikollisuuden torjunnassa.

Osana hanketta tehtiin tilannekatsaus, johon on koottu se, miten Ruotsi, Norja ja Suomi tällä hetkellä toimivat petokysymyksissä ja torjuvat laitonta petopyyntiä.

Raportin mukaan konfliktit suurpetojen kanssa, näkemysten polarisoituminen ja luottamuksen puute petopolitiikasta ja valvonnasta vastaaviin viranomaisiin voivat äärimmillään johtaa suurpetojen laittomaan pyyntiin.

Ruotsilla, Norjalla ja Suomella on paljon yhteistä, mutta mailla on myös perustavanlaatuisia eroja siinä, miten suurpetojen laitonta tappamista torjutaan, miten viranomaisvalvonta on organisoitu ja millä tasolla päätöksiä tehdään.

Erot voi olla suuriakin, sillä Norjassa suurpetotilannetta hallitaan pääsääntöisesti siten, että petoeläimet ja kotieläimet pidetään maantieteelliseen erillään. Näin petojen aiheuttama riski laidunnuselinkeinolle on pieni. Norjan toimintaa ei myöskään ohjaa EU:n luontodirektiivi, mikä antaa vapaammat kädet suurpetopolitiikassa ja -hallinnossa.

Ruotsissa suurpetohallinnon pitkän tähtäimen tavoitteena on säilyttää suotuisan suojelun taso vaikeuttamatta kotieläinten pitoa ja ottaen huomioon sosioekonomiset seikat.

Suomeen verrattuna Ruotsissa ja Norjassa suurpetohallinto toimii alueellisemmin. Ruotsissa ja Norjassa paikalliseen päätöksentekoon osallistuvat suurpetokysymykseen liittyvät intressiryhmät. Paikallinen näkökulma ja tietämys suurpetojen esiintymisestä koetaan Ruotsissa tärkeäksi.

Raportin mukaan mailla on kuitenkin paljon myös yhteistä ja myös suurpedot ja muut eläimet liikkuvat vapaasti maiden rajojen yli. Mailla on myös samanlaiset sosiopoliittiset, taloudelliset ja ekologiset taustat, jotka vaikuttavat suurpetojen kannanhoitoon.

Ruotsi ja Norja ovat jo pitkään tehneet yhteistyötä suurpetokantojen arvioinnissa. Maat ovat yhdessä kehittäneet arviointimenetelmiä, tietopankkeja ja linjanneet työskentelytapoja. Nyt työtä halutaan tehdään kaikkien kolmen maan kesken.

Raportissa todetaan, että rajat ylittävän yhteistyön lisääminen tehostaisi metsästysrikosten torjuntaa yli kansallisten rajojen.

Hanke onkin esittänyt suosituksia, joiden mukaan luonnonvaraisiin eläimiin kohdistuvan rikollisuuden ehkäisyä ja valvontaa voitaisiin parantaa kehittämällä rajat ylittävää viranomaisyhteistyötä, joka edistäisi verkostoitumista ja asiantuntijatason yhteistyötä.