Voisiko Saharan metsittäminen olla ratkaisu maapallon ilmakehän päästöjen vähentämiseen?
Energiayhtiö St1:n vuonna 2018 Marokossa aloittaman metsityspilotin tulosten perusteella uusien hiilinielujen luominen näyttää olevan mahdollista jopa erittäin kuivissa olosuhteissa. Ilman keinokastelua puulajit eivät kuitenkaan menesty.
Idean isänä toimineen St1:n toimitusjohtajan Mika Anttosen mukaan kasvipeitteen lisääminen on paras ja kestävin tapa poistaa hiilidioksidia ilmakehästä. Metsittämällä aikaansaadut uudet hiilinielut auttaisivat sekä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä että parantaisivat paikallisia elinolosuhteita.
Anttosen mielestä Suomen ja EU:n ilmastopolitiikassa keskitytään liikaa omien päästöjen tuijottamiseen.
”Suomen päästöistä puolet syntyy muualla. Meillä on moraalinen velvollisuus hoitaa päästöjä myös oman alueen ulkopuolella. Jotta ilmastotyössä päästäisiin vauhtiin, pitäisi Saharan suuruinen alue metsittää”, hän sanoi tiistaina Helsingissä järjestetyssä tilaisuudessa.
St1 istutti yhdessä Luken kanssa taimia 3,7 hehtaarin alalle Bengueririssa Marokossa vuonna 2019. Hankkeessa oli mukana myös paikallinen yliopisto Université Mohammed VI Polytechnique.
Koealueen olosuhteet ovat karut. Maaperä on karkea ja kivinen, vettä sataa vuodessa keskimäärin vain 250 millimetriä ja lämpötila saattaa kohota paikoin jopa 50 asteeseen.
Tulosten perusteella seitsemästä puulajista parhaiten hiilidioksidia sitoivat hehtaaria kohti eukalyptus, moringa ja johanneksenleipäpuu.
Kastelumenetelmistä kasvua edisti parhaiten maanalainen tihkukastelujärjestelmä. Maanparannusaineista turpeella ja biohiilellä ei havaittu kasvun kannalta eroja.
Metsityskokeessa testattiin pienimuotoisesti myös peltometsäviljelyä. Tulosten perusteella ruuan- ja puuntuotannon yhdistäminen näyttäisi olevan toimivin vaihtoehto hiilensidonnan ja ruuantuotannon maksimoiseen sekä paikallisten elinolojen edistämiseen.
Koealueen kaltaisissa karuissa olosuhteissa pääpuulajeiksi kannattaisi valita esimerkiksi johanneksenleipäpuuta ja moringaa ja kasvattaa lisäksi puurivien välissä pensaita ja viljelykasveja, kuten kvinoaa ja härkäpapua. Hiilidioksidia tehokkaimmin sitova eukalyptus sopii parhaiten kasvillisuuden tuulensuojaksi.
Kenttäkokeita ohjanneen Luken tutkimusprofessorin Hannu Ilvesniemen mukaan projekti on ollut tähän mennessä harvinaisen onnistunut.
Alun perin hanke piti toteuttaa laajemmalla alueella, mutta korona esti suunnitelmat. Luke toivoo, että hanketta voitaisiin jatkaa toteuttamalla samanlainen kokeilu muutaman tuhannen hehtaarin alueella.
Pilottihankkeessa taimien kasteluun käytettiin pohjavettä. Laajemmassa mittakaavassa karujen alueiden metsittäminen edellyttäisi vedenkäytön tehostamista ja esimerkiksi puhdistetun jäte- tai mereveden hyödyntämistä kastelussa.
Laajamittaisempi Saharan metsittäminen vaatisi selvästi nykyistä suurempaa rahoitusta. Anttosen mielestä fossiilisen energian myyjät pitäisi siksi velvoittaa lainsäädännöllä sitomaan hiiltä.
”Vapaaehtoisuus hiilensidonnassa ei johda riittävän suuriin hankkeisiin. Joka aiheuttaa ongelman, myös korjaa sen.”
Pilotin perusteella tehdyssä esimerkkilaskelmassa yhden sidotun hiilidioksiditonnin kustannus olisi Marokon koealueen kaltaisissa olosuhteissa noin 97 euroa. Valtaosa kustannuksista syntyisi uusiutuvalla energialla toimivasta kastelujärjestelmästä.
”Ilmastoyksikön kustannustaso asettuu nykyisillä vapaaehtoisilla hiilensidontamarkkinoilla keskiarvon yläpuolelle, mutta tarjoaa toisaalta monihyötyisen ja aidosti lisäisen keinon ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi”, sanoo St1:n yhteiskuntasuhdejohtaja Ville Hulkkonen.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
