Luontojärjestöt hylkäsivät Enestamin PEFC-kutsun
”Ei kiitos”, vastaavat WWF Suomi ja Suomen luonnonsuojeluliitto Jan-Erik Enestamille. Hän on toivonut ympäristöjärjestöjä mukaan PEFC-metsäsertifioinnin uudistamiseen.
Pitkäaikainen ministeri ja Pohjoismaiden neuvoston entinen pääsihteeri Enestam aloitti PEFC Suomi -yhdistyksen puheenjohtajana tämän vuoden alussa.
”Haluan saada keskeiset ympäristöjärjestöt mukaan yhdistykseen metsien sertifiointia kehittämään”, Enestam kertoi yhdeksi tavoitteekseen (MT 30.12.2013).
Suomen luonnonsuojeluliitto ei lämpene asialle.
”Emme ole ainakaan toistaiseksi lähdössä mukaan”, liiton puheenjohtaja Risto Sulkava sanoo.
Myös WWF Suomi pysyy PEFC:n ulkopuolella.
”Näin joudumme valitettavasti vastaamaan”, suojelujohtaja Jari Luukkonen sanoo.
Luontojärjestöt on toivotettu tervetulleiksi PEFC-työhön jo ennen Enestamin puheenjohtajuutta.
”Kutsu on tullut esimerkiksi standardien uudistustyöhön”, Luukkonen ja Sulkava vahvistavat.
Uudistus on parhaillaan menossa.
”Toivon todella, että ympäristöjärjestöt toisivat asiantuntemuksensa työhön”, Enestam innostaa.
”Nyt olisi mainio tilaisuus vaikuttaa. Pidän selvänä boikottina, jos ympäristöjärjestöt eivät käytä tätä mahdollisuutta hyväkseen.”
Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF Suomi ovat mukana toisessa metsäsertifioinnin järjestelmässä eli FSC:ssä.
”FSC:stä koituu aitoja luontohyötyjä enemmän. Lisäksi FSC:ssä on mahdollisuus vaikuttaa”, Sulkava perustelee.
”PEFC:ssä laajempi näkökulma ei pääse esille, koska metsäala on enemmistönä.”
WWF:n Luukkosen mukaan PEFC:ssä on ”perustavanlaatuisia ongelmia”.
”Se tekee asiat metsätalouspainotteisesti. Järjestelmä ei ole tasapainoinen eikä demokraattinen.”
Sekä Luukkosen että Sulkavan mielestä PEFC:n päätöksentekomalli on huonompi kuin FSC:n, joka käyttää kolmen kamarin järjestelmää. Päätökseksi tulee ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen kamarin yhteinen näkemys.
Luukkonen moittii PEFC:n periaatetta, että mahdollisissa äänestyksissä enemmistö voittaa. ”Jos mukana on 20 metsätaloustahoa ja kaksi luontojärjestöä, niin luontonäkemys jyrätään äänin 20–2.”
PEFC Suomen pääsihteeri Auvo Kaivola vastaa arvosteluun. Hän kertoo esimerkkinä PEFC:n standardityöryhmän koostumuksen.
”Metsäteollisuuden edustajilla on noin yksi neljäsosa äänivallasta ja muilla metsätalouden edustajilla saman verran. Toinen puoli äänivallasta on aivan muilla tahoilla.”
”Mukana on koko suomalainen yhteiskunta – paitsi luontojärjestöt. Kutsuista huolimatta ne eivät ole halunneet osallistua.”
Kaivolan mielestä metsäsektori ei jyrää PEFC:ssä.
”Näkemyksiä sovitetaan keskustellen yhteen, jotta kaikki voivat hyväksyä lopputuloksen. Äänestystilanteessa enemmistön kanta ratkaisee. Näinhän se on demokraattisissa käytännöissä.”
Myös vähemmistö voi vaikuttaa, Jan-Erik Enestam muistuttaa.
”PEFC:ssä on demokraattinen päätöksentekomalli, jossa haetaan kompromissia neuvotellen. Vaikka enemmistön kanta voittaa mahdollisessa äänestyksessä, vähemmistö voi vaikuttaa merkittävästi lopputulokseen.”
PEFC:n piirissä on valtaosa Suomen metsistä. Laaja kattavuus perustuu ryhmäsertifiointiin.
Alueellisten ryhmäsertifikaattien haltijoita ovat metsänomistajaliitot, joita tulevaisuudessa ei välttämättä ole. Niiden toiminnan loppu liittyy MTK:n järjestöuudistukseen.
”Jos emme löydä tehokasta alueellista ryhmäsertifioinnin tapaa tuleville vuosille, niin totta kai kattavuus pienenee”, Kaivola sanoo.
”Mutta emme ole toimettomina. Uusien ratkaisujen etsiminen on työn alla.”
ANTTI KANTOLA
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
