Uhanalaisille vaelluskaloille odotettiin pitkään euromääräisiä korvausarvoja. Esitys arvoista annettiin maaliskuussa ja ne vahvistettiin toukokuussa.
”Jatkossa uhanalaisten vaelluskalojen salakalastuksesta on tuntuvat seuraukset. Kalojen arvojen asettaminen antaa selkänojaa valvojille ja viranomaisille puuttua laittomaan pyyntiin ja nostaa kynnystä lähteä kalavarkaisiin”, kommentoi maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) aihetta ministeriön tiedotteessa talvella.
Pohjois-Karjalan ely-keskuksen valtuuttamat kalastuksenvalvojat Pekka Kyöttinen ja Matti Pasanen valvoivat viime viikon torstaina kalastusta Pielisjoella ja Orivedellä. Tuntuuko nyt siltä, että selkänojat ovat kunnossa?
1980-luvulta asti kalastusta valvonut Kyöttinen naurahtaa ja sanoo, että selkänoja on vielä hieman vaillinainen.
”Jos kalastaja on pistänyt luvattoman kalasaaliin reppuun, ei valvojalla ole oikeutta penkoa kenenkään reppua. Kalan on oltava avonaisessa astiassa tai ihan veneen pohjalla nähtävillä rikoksen toteamiseksi. Aikoinaan valvojilla on ollut oikeus veneen tarkastukseen, ei enää.”
Kalatalouden keskusliitto teetti vuonna 2016 kyselyn kalastuksenvalvojille valvonnan tilanteesta. Myös kyselyssä ylivoimaisesti suurimmaksi puutteeksi valvontaan liittyvässä lainsäädännössä koettiin valvojalta puuttuva valtuus tarkistaa reppuja ja suljettuja astioita.
Kalastuksenvalvonta on tarkkasilmäisten ja rauhallisten ihmisten hommaa. Kalastaja on ensinnäkin tavattava itse teossa, eli kalastamassa kalastusvälineet käsissä. Sitten voi kysellä kalastuslupia.
Kyöttisellä ja Pasasella oli veneessä sellainen työnjako, että valvontaa uudella alueella harjoitellut Pasanen ohjasi venettä ja Kyöttinen tarkkaili ympäristöä kiikareilla.
Vaikka selkänojat ovat hieman vaillinaiset, kalastus on nytkähtänyt muuten aiempaa vastuullisempaan suuntaan. Uhanalaisten vaelluskalojen kannalta nytkähdys kohti vastuullisuutta on kohtalon kysymys, pohtivat miehet.
Kyöttinen muistelee viime kesä- ja talvikauden valvontatilastoja omilta alueiltaan. Järvialueella tarkastettiin 170 kalastajaa, joilta 12 puuttui kalastonhoitomaksu. Jokialueella tarkastettiin 223 kalastajaa, joilta 17 puuttui kalastonhoitomaksu.
”Joskus vuosia sitten luvattomia kalastajia oli neljännes tai jopa kolmannes tarkastetuista kalastajista.”
Vaikka vastuullisuus on muuten lisääntynyt, todella monista kiinteistä pyydyksistä puuttuu edelleen merkintä sekä pakolliset yhteystietomerkinnät.
Kalastajan velvollisuuksiin kuuluu selvittää ennen kalastusta vesistökohtaiset kalastusrajoitukset. Asia on tärkeä tällä hetkellä, sillä kalatalousalueet ovat laajentuneet ja kalojen alamittarajoituksissa voi olla siirtymäkauden aikana eroja. Tietoja rajoituksista saa kalastusrajoitus.fi, neuvoo Kyöttinen.
Tietämättömyyteen vetoamista ei kannata yrittää Kyöttiseen tai Pasaseen, jos lupa-asiat eivät ole kunnossa.
”Kyllä lupa-asioista ja rajoituksista on niin hyvin ja helposti saatavilla tietoa, että tietämättömyys ei ole mikään selitys. Eikä siitä pääse mihinkään, että 45 euron kalastonhoitomaksu on halpa. Ja harrastaa saa ympäri vuoden”, toteaa Kyöttinen.
Mutta yksi kalastuslain määritelmä on niin tulkinnanvarainen, että se voi osaltaan aiheuttaa tietämättömyyttä, sekä kalastajien että valvojien keskuudessa.
”Virtavesi on niin väljästi ja epämääräisesti määritelty laissa, että se koetaan hankalaksi”, sanoo Pasanen.
Virta-alueiksi laissa määritellään alueet, joissa vesi virtaa silmin havaittavasti alavirtaan päin ja virtapaikan ylävesi on alavettä ylempänä.
Vaelluskalavesistön koski- ja virta-alueella onkiminen, pilkkiminen ja kalastonhoitomaksuun perustuva viehekalastus ovat kiellettyjä.
Pasanen liikkuu toista vuotta vesillä kalastuksenvalvojana. Hän kertoo, että elämä pyörii muutenkin kalastuksen ympärillä, joten valvojaksi ryhtyminen oli tavallaan luonnollinen jatkumo.
”Kalavesien kunto sekä uhanalaiset vaelluskalakannat ovat erityisen lähellä sydäntä. Uskon, että valvojana voin edistää myös niihin liittyviä asioita.”
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
