Iijoen varsilla Koillismaalla purkaantuu nuorten metsien suma

Mäntyä on kylvetty Koillismaalla osin liian korkealle kuusen kasvupaikoille. Puut ovat 60-vuotiaina jopa 30 senttiä paksuja, mutta lyhyitä ja liian oksikkaita kunnon tukkipuiksi. Tällaiset metsät Metsähallitus hakkaa nuorina. Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkisto

TAIVALKOSKI (MT)

Metsämaisema Oulu-Kuusamo-tien varrella on huomattavan yksipuolinen. Nuoret mäntymetsät jatkuvat loputtomiin alavilta hiekkakankailta kohti kauempana siintäviä vaaroja.

Männiköt ovat kasvaneet sodan jälkeen hakatuille, ennennäkemättömän laajoille aukoille.

Leimikoiden keskikoko oli Ylimaassa ja Kainuussa 1950-luvulla 250 hehtaaria.

Kun hakkuita keskitettiin perättäisinä vuosina vierekkäisille alueille, syntyi tuhansien hehtaarien aukkoja.

Laajin niistä oli Pudasjärven Susivaaran ympärille syntynyt, yli 20 000 hehtaarin ”Osaran aukea”.

”Uittoon soveltuvat sivujoet ja Kemin suuret tehtaat vaikuttivat, että hakkuut keskitettiin Iijoen ympärille”, selittää Metsähallituksen Taivalkosken tiimin esimies Kari Louhisalmi.

1950-luvun alussa moni palikka osui kohdalleen kasvattaen paineita Iijokiseudun metsien hyödyntämiseen.

Metsäteollisuus eli huikeaa korkeasuhdannetta. Vuonna 1952 se käytti puunostoon nelinkertaisen summan rahaa vuoteen 1950 verrattuna.

Oman panoksensa toi vuonna 1952 Metsähallituksen pääjohtajaksi valittu Nils A. Osara. Hän oli vaikuttunut Pohjois-Amerikassa näkemästään intensiivisestä metsätaloudesta. Pontevan johtajan tahto oli saada pohjoisen harvahkot luonnonmetsät hakkuiden ja metsänhoidon piiriin.

Nyt Taivalkosken metsätiimin alueella 40–60-vuotiaita metsiä on melkein 40 prosenttia alasta. Harvennushakkuita tehtiin viime vuonna kaksi kertaa laajemmalla alueella kuin viisi vuotta aikaisemmin.

Taivalkoskella yli 60 prosenttia metsistä kuuluu valtiolle. Tiimin markkinoille tuoma puumäärä, noin 200 000 kuutiota, lisääntyy vuosittain, muttei kertarysäyksellä vaan pikkuhiljaa. Louhisalmen mukaan puulle on ollut seudulla sopivasti käyttöä.

”Koillismaa on siitä hienoa seutua, että joka kunnassa on saha.”

Pölkky Oy:llä on sahat Kuusamossa ja Taivalkoskella. Taivalkosken saha on erikoistunut pieniläpimittaisen pikkutukin jalostamiseen.

Yksi tulevaisuuden mahdollisuus on energiapuu. Uusi kaivosyhtiö harkitsee 1980-luvulla suljetun Mustavaaran vanadiinikaivoksen avaamista. Jos sen energiantarve katettaisiin puulla, harvennuspuulle tulisi uusi käyttöpaikka.

Osan nuorista metsistä Metsähallitus hakkaa paljaaksi.

”Täällä on paljon huonolaatuista, liian harvaa, huonosti uudistunutta metsää. Se kannattaa uudistaa, koska tukkia ei tule”, Louhisalmi perustelee.

Louhisalmi arvioi pieleen menneitä metsiä olevan hänen toimialueellaan neljänneksen ikäluokasta. Ongelmat johtuvat uudistamisen virheistä. Suurten savotoiden jälkeen alueet kulotettiin ja kylvettiin männylle kasvupaikkaan katsomatta.

Varsinkin korkeilla vaaroilla männyntaimet selvisivät huonosti. Varttuneempia mäntyjä teloo tykkylumi, katkenneita ja monilatvaisia vänkyröitä on paljon. Harvat henkiin jääneet puut kasvavat liian harvana kartiomaisiksi ja paksuoksaisiksi.

Keskenkasvuisten metsien hakkaamisen hyvä puoli on ikäjakauman tasoittuminen. Kun 1950-luvun kylvömänniköiden uudistaminen aloitetaan jo nyt, ei synny enää samanlaisia jättiläisaukeita kuin ennen.

Pohjoisen olosuhteisiin sopivien metsänuudistamismenetelmien opettelu on kestänyt kauan.

70-luvulla männyn viljely onnistui jo huomattavasti paremmin kuin ennen. Maata alettiin aurata ja taimet istutettiin. Auraus toi taimille suotuisammat alkuolosuhteet kuin kulotus. Kuusen istutus mätästettyyn maahan opittiin vasta viime vuosikymmeninä.

”70-luvun aurausalueen männiköt ovat tulossa harvennettaviksi. Ne ovat kasvaneet 40 vuodessa 160 kuutiometriä. Ei mätästämälläkään päästä niihin lukuihin”, Louhisalmi toteaa.

Metsäaurauksesta Metsähallitus on tosin luopunut kokonaan. Auraus parantaa metsän kasvua, mutta lisää ravinteiden huuhtoutumista ja sen koetaan rumentavan maisemaa.

Onnistuneita viljelymetsiä päästään kohtuullisen pian uudistamaan.

”Tiedetään, että käytännössä 80 vuotta riittää täällä metsänkasvatuksen iäksi.”

Kaikkea ei sentään hakattu 50-luvullakaan. Kaukoviisaat aluemetsänhoitajat säästivät kirveiltä Kylmäluoman, joka palvelee nykyisin retkeilyalueena. Se on 30–40 000 vierailijan määrällä mitattuna Taivalkosken suosituin matkailukohde.

Suurten savotoiden jäljet häipyvät vähitellen talousmetsistäkin. Viimeisen 10 vuoden aikana lähes kaikki uittouomiksi peratut purot ja joet on pyritty palauttamaan luonnontilaan.

”Ei tiedetä vielä, palaako arvokala niihin. Mutta Iijoki virtaa edelleen vapaana Kollajalle asti. Nyt mietitään kalaportaita Pudasjärven ja Iin välisiin voimaloihin.”

HENRIK SCHÄFER

Avaa artikkelin PDF