Otso raivaa tietä kilpailuun

Lapinjärvi (MT)

Metsäkeskuksesta eriytetty Otso Metsäpalvelut valmistautuu toimimaan itsenäisenä metsäpalveluyrityksenä ensi vuoden alusta. Asiakkaista se kilpailee muiden metsäpalveluyritysten kanssa.

Samoilla apajilla ovat myös metsänhoitoyhdistykset, joihin kuuluminen on ollut tämän vuoden alusta metsänomistajille vapaaehtoista. Metsänomistajille uusi tilanne on tuonut lisää valinnanvapautta.

Otson tuore liiketoimintajohtaja Kari Lundell pitää alalle syntyvää kilpailua tervetulleena. Markkinat ovat kuitenkin vielä vakiintumattomat, kun lainsäädäntökin on vasta hiljattain muuttunut, hän huomauttaa.

”Meidän kannaltamme tietysti vähän häiritsee, että ei ole mitään jäsenmaksutuloja, joita voisi käyttää palvelutuotteiden subventoimiseen. Mutta emme me siitä kitise, kyllä markkina hoitaa tämän”, Lundell kuittaa.

Otson tavoin yhä useampi yritys ja yhdistys tarjoaa metsänomistajille kokonaisvaltaista palvelua kaikkiin työlajeihin.

Valtaosa Otson liikevaihdosta tulee yhä ojan- ja tienparannushankkeista. Niitä ovat alkaneet tarjota myös muut toimijat, ja Otso puolestaan kasvattaa palvelupalettiaan metsäpalveluissa ja puukaupassa.

Otsossa tuumitaan metsäpalveluyritysten kilpailusta samoin kuin muuallakin: kaikki hyötyvät, kun kilpailu pakottaa hiomaan palveluita ja parantamaan laatua. Hintoihin sillä ei sen sijaan ole suurta vaikutusta.

Metsänhoitoa on menneisyydessä tuettu merkittävästi yhteiskunnan varoilla, joten palvelut ovat olleet metsänomistajalle varsin kohtuuhintaisia. Palvelutuotteista ei olla totuttu maksamaan, Lundell harmittelee.

”Huono asia on, että hinnoittelu ei vielä oikein vastaa työtä ja kaikista palveluista metsänomistaja ei vielä maksa.”

Lundell ei pidä hyvänä esimerkiksi tapaa, jolla jotkin palveluntarjoajat käyttävät metsäsuunnitelmia sisäänheittotuotteina, mikä antaa signaalin, että ne ovat ilmaisia.

”Näkisin, että tulevaisuudessa tilanne vähän paranisi ja metsänomistajakin tietäisi, että ilmaisia palveluita ei ole. Mennään kohti normaalimpia markkinoita, mutta se vaatii aikaa”, Lundel tiivistää.

Kilpakumppaneihin verrattuna Otson vahvuus on edelleen oja- ja tieosaamisessa.

Ojitustyömailla painottuvat vesiensuojeluasiat, jotka kiinnostavat myös metsää omistamattomia luonnossa liikkujia.

”Vesiensuojeluosaamisen kautta töitä tilataan paljon meidän kauttamme, kun olemme perehtyneet siihen liittyvään lainsäädäntöön ja yhteiskunnan odotuksiin”, Kaakkois-Suomen aluepäällikkö Ukko Bamberg sanoo.

Tyypillistä sekä oja- että tiehankkeille on niiden venyminen useiden vuosien mittaisiksi, sillä jo muutaman kilometrin työmaa saattaa koskea useaa kymmentä maanomistajaa.

Ojanperkaukselle olennaista on puukauppojen ajoittuminen kaivuun kanssa yhteen, mikä vaikeutuu, kun hakkuita suunnittelee iso joukko metsänomistajia. Joskus osa omistajista vaihtuu kesken projektin.

”Tämä oli kilpailuun vastaamisen lisäksi tärkeimpiä syitä, miksi Otso halusi laajentaa palveluitaan puukauppaan”, Bamberg sanoo. Kokonaisuuden teettäminen yhdellä toimijalla yksinkertaistaa projektin etenemistä.

Yleisesti Bamberg kannustaa metsänomistajia kuitenkin kilpailuttamaan palveluitaan.

Jos metsänomistaja haluaa, hakkuun, ojanperkuun ja istutuksen ketjussa on mukana monta palveluntarjoajaa, joten moniosaiset hankkeet vaativat jatkossakin hyvää yhteistyötä kilpailijoiden kesken.

”Metsänomistajalla saattaa olla esimerkiksi vakiintuneita suhteita metsänhoitoyhdistyksiin puukaupassa, ja silloin suhdetta kyllä kunnioitetaan”, Bamberg vakuuttaa.

Otson suurin haaste on saada talous kestävälle pohjalle ennen yhtiöittämistä. 270henkilöä työllistävä Otso käynnisti alkuvuodesta yt-neuvottelut, jotka tarkoitavat enimmillään 90 henkilön irtisanomista. Sopeuttamisrytinässä kilpailijoiden eripurasta on huhuiltu puolin ja toisin.

Bambergin mielestä kilpailijoiden kesken on kuitenkin enemmän hyvää henkeä kuin ulospäin saattaa vaikuttaa.

”Se, että tänä päivänä puuta on näin paljon hakattavaksi, on kaikkien toimijoiden ansiota.”

AURA PILKAMA

Avaa artikkelin PDF